Nyt olisi hyvä tästä lähteä vähentämään syöttöjä yksi kerrallaan. Mutta enpä tiedä. Ehkä jatkamme vielä. Puoliso melkein järkyttyi, kun aloin puhua vieroittamisesta. Sehän on vielä meidän vauva! Itselläkään ei ole suurta tarvetta ”päästää irti”. Ja vauva itse selkeästi nauttii imetyshetkistä. Ovathan ne aika lyhyitä aikaisempiin verrattuna, ja huomio saattaa äkisti siirtyä muualle ja imeminen jäädä. Mutta toisaalta lapsikin selkeästi ymmärtää asian eri tavalla kuin pienempänä. On myös jännä kommunikoida asiasta tuollaisen vähän isomman lapsen kanssa. Hänelle voi sanoa, että tule tänne sohvalle niin otetaan maitoa. Ja hän voi imettyään jäädä tuijottelemaan äitiä vähän kummissaan, ja omalla kielellään selittää jotain tilanteeseen liittyvää.
En usko, että satunnaiset päivän poissaolot ovat yhtään sen rasittavampia osittain imetetylle taaperolle kuin imettämättömällekään. Kyllä hän tietää, että imetys ja äiti liittyvät yhteen. Ja tosiaan päivähoito on alkanut määrättömän hyvin, vaikka osittainen imetys jatkuukin. Ehkä se tosiaan on jopa auttanut uuteen tilanteeseen sopeutumisessa. Ruokailussa nuorimmainen on perheen rytmissä, ja ruoka-aikoina maito nautitaan lehmänmaitona ja nokkamukista.
Joulukuussa tulen olemaan viikon verran poissa. Se on sen verran pitkä aika, että on tosi hyvä jos yösyötöt pysyvätkin poissa, ja jos muidenkin imetyskertojen merkitys pikkuhiljaa vähenee vaikka ne eivät pois jäisikään – lähinnä siksi, että puolisolla olisi rennompi olo vaihtua remmiin täysipäiväiseksi huoltajaksi. Katsoo sitten, jatkaako vielä sen jälkeen – ja vieläkö maidontuotanto on käynnissä. Kun esikoinen oli seitsemän kuukautta vanha (raukka pieni!), olin viiden päivän työreissulla ja puoliso hoiti lasta, joka oli tosi pitkälti imetetty, myös öisin, vielä siinä vaiheessa. Olivat pärjänneet tuttipullonkin kanssa. En muista, että lasta olisi varsinaisesti valmisteltu tähän taukoon millään lailla. Äidinmaitoa oli toki lypsetty pakkaseen, ja reissun aikana jouduin lypsämään muutamia kertoja päivässä, jottei olo olisi päässyt kovin tukalaksi. Sen muistan, että kotiin palattuani jatkoin imetystä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hiukan taisi lapsi ensimmäisinä kertoina ihmetellä muutoksia puoleen ja toiseen, mutta sitten kyllä saimme jatkettua totuttuun tapaan.
Katsomme ja opimme, joulukuussa.
PS. Lueskelin noita ”imetys” –merkillä merkittyjä vanhempia tekstejäni. Ja tulivat taas mieleen neuvolan tädin ilahtuneen epäuskoinen ”Niin sinulla on maitoa riittänyt”, kolmikuukautisneuvolassa, ja synnytysosaston lastenhoitajan ”No sinullapas on kätevän näköinen imetysasento siinä” kun syötin vauvaa makuuasennossa, vauvan jalat minun päätäni kohden, silleen ”ylösalaisin”, että saisin rinnan tyhjäksi sieltä yläpuoleltakin. Ei noiden terveydenhoidon ammattilaisten kuulu odottaa ja katsoa että mitähän tämä tuore äiti keksii tehdä, ja sitten ilahtua tai hämmästyä ja kommentoida! Heidän kuuluu opastaa, kannustaa, neuvoa, näyttää ja listata vaihtoehtoja - jo etukäteen!!!
PPS. Täydensin jokin aika sitten CV:täni. Minulla on aika ollut ”Aikaisempi työkokemus” –otsakkkeen alla myös kohta ”Kotona lasten kanssa x kk, vuosina xx”, sillä haluan korostaa tämänkin ajan tärkeyttä minulle (ja lapsilleni), ja myös ammatillisessa mielessä. Tekisi kovasti mieli aloittaa kohta sanoin ”Synnyttänyt ja imettänyt neljä lasta (imetysaika kokonaisuudessaan x kk).” Eihän se mitään muuttaisi, mutta olisi ainakin itsellä hyvä mieli kun olisi korostanut myös imetystä – sen merkitystä itselle, lapsille ja kansantaloudelle. Ja että sekin on työ ja tehtävä.
PPPS. Tässä linkissä tukea ja turvaa hiukan isompaa lasta imettävälle. Siinä ei ole mitään kummallista tai väärää. Jos ihan ravinto-opillisesti ja vasta-ainemielessä puhutaan, äidinmaito on yhtä tehokasta puolitoistavuotiaalle kuin puolitoistaviikkoisellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti