Viikonloppu ihan ilman mitään ihmeempiä menoja on kyllä välillä enemmän kuin tarpeen. Ehtii päivittää kodinkin välillä. Siis vaikkapa pestä pyykkikorit hetkellisesti tyhjiksi. Lakaista lehdet kadun ja pensasaidan väliseltä kaistalta. Tarkistaa ovatko kaikki jääkaapissa säilytetyt ruoat edelleen ajankohtaisia. Jutella lasten kanssa siitä, mitä viikon aikana oikein oltiin tehtykään ja miten ne nuottien alennukset oikein menee. Kerätä mädät omenat omenapuun juurelta. Kyörätä lasipurkit, metallitölkit, pahvit ja keräyspaperit kierrätykseen. Istua rauhassa sohvalla yskimässä, ja katsoa viimeisimmänkin Beck-elokuvan lopputeksteihin saakka. Olla lasten kanssa sitä leikkiä, missä etsitään väärissä paikoissa olevia tavaroita, ja viedään niitä oikeisiin paikkoihin. (Ainoa tätä hauskempi siivoamisleikki on se, jossa saa siivota omaa huonetta vain viisi minuuttia. Ei yhtään sekuntia pidempään.)
Puolisollakin oli flunssaa, eli emme vieläkään päässeet viimeistelemään autotallia. Tämä oli varmaan suuremmassa suunnitelmassa hyvä asia, lepoa ja edellä mainittua kodin päivitystä kaivattiin. Mutta vaatii niin tavattoman paljon kärsivällisyyttä katsoa sitä keskeneräistä rohjoa, vaikka tietääkin että kahden viikon päästä se on talvikunnossa, ja sinne pääsee viemään porstuaan, saunakammariin, saunaan, puuvajaan ja pihalle varastoidut tavarat – jolloin puuvajaan pääsee viemään pihapöydän ennen kuin lumi sataa – ja jolloin porstuaan pääsee viemään pakastimen ja saunakammariin ylimääräiset huonekalut työhuoneesta – ja kaikin puolin joka paikkaan pääsee vallitsemaan tila, siisteys ja järjestys. (Ainakin suhteellisesti mitaten. Nyt vallitsee ahtaus, epäjärjestys ja kaaos).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti