Kumasin aamuruuhka seisoo. Mies kovaäänisen kanssa lukee palavasti Raamattua. Autoja, takseja, pick-uppeja, pikkubusseja, kuormureita (mieslastissa), ihmisjoukkoja. Autokannasta merkittävä osa on hyvääkin, maastureita ja muuta sellaista. Pakokaasun löyhkä on kuitenkin melkomoinen.
Lisää vuohia, asuinalueita, kahvi- ja kaakaopuita, aaltopeltikattojen ylle minkä-lie-bambun nokkaan korkealle viritettyjä antenneja.
Anomabon alue on kalastusaluetta, köyhän näköistä kuin mikä. Mutta hiekkarantaa piisaa, ja ylellisiä turistipaikkoja. Raksalla hääränneet saivat hemmottelua. Majoitus oli upeissa "majoissa", joissa muun muassa oli laattalattia ja lukkoon menevä vessan ovi. Ja tehokas ilmastointi.
Ja rannalla rapisivat palmut, oli lepotuolia ja baari josta sai kookospähkinöitä ja bitter lemonia. Muitakin eurooppalaisia näkyi kuin me. Hiekkaa. Kaukana siintäviä kalastusaluksia. Pieniä mustia poikia käveli jonnekin rantaa pitkin. Aurinkoahan täällä piisaa, eli sitä ei tarvitse erikseen mainita. Aallot olivat isoja ja jymisivät ja niden kyytiin pystyi hyppäämään tai niiden läpi sukeltamaan. Menimme rannalle tyttöjen kanssa 14.45, ja tulimme pois iltakuudelta. Aika autuasta. Etenkin kun myöhemmin illalla kävimme vielä toteamassa että onpas kirkas tähtitaivas ja että onpas Orion pään päällä.
Eihän tämän rannikon historia kovin ruusuinen ole. Osa porukasta lähti iltapäivällä vierailemaan läheiseen linnakkeeseen, josta orjakaupan vuosikymmeninä rahdattiin väkeä Amerikkaan. Aika hiljaisina palasivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti