sunnuntai 27.2.
Lupa käytettiin täysmääräisenä aikavälillä 6.30-10. Aamiainen tosin syötiin jossain välissä. Sitten takaisin samaa tietä kuin perjantaina. Bussiin noustessa huudetaan usein LUKU, ja sitten pitää muistaa minkä numeron sattui saamaan ihan ekalla bussimatkalla. Niitä nimittäin huudellaan vuorollaan. Minä olen 21. Tytär on 19.
Aika väsyttävä matka rytyyttävää tietä, kuuma oli ja ilmastoimattoman bussin ikkunoista kova veto. Väki nukkui miten pystyi. Alkumatkasta satoi kovaa, ja kosteus tiivistyi bussin ikkunoihin sisäpuolelle. Melkein taukoamatta luuttusivat tuulilasia. Valtatien vierellä on rivissä tätien maataloustuotekojuja, jokaiseen kirjoitettu punaisella tädin nimi. Guest houseja on paljon, kuulemma siksi koska maan sisällä reissataan paljon esim. sukulaisten hautajaisiin. Sunnuntai kun oli, muutama katosten alla muovituoleilla istuva otaksuttavasti hautajaisseurue nähtiin. Tytär kiinnitti edelleen huomiota siihen, että meille tuttuja kauppoja ja pikaruokaravintoloita ei maisemassa totta vieköön näy (paitsi Shellin huoltoasema). Huomasin, että joissain kojuissa on myynnissä myös länsimaisia muovikasseja siististi aukisilitettyinä, muun muassa Lidl.
Tuntui helpottavalta päästä omalle hotellille omin kokkien tekemien ruokien ja tutun päivärytmin pariin. Tytärkin pääsi punkistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti