Tiistai 1.3.2011
Yksi nautinnollinen asia täällä on se, että ei tarvitse välittää miltä näyttää, tuoksuu tms. Kohta on kuitenkin taas hikinen, kiiltävä ja tukka lytyssä.
Toinen nautinnollinen asia täällä on se, että muuraamisen lomassa tutustuu pikku hiljaa muurareihin ja tulee rupatelleeksi heidän kanssaan. Alamme oppia paremmiksi muurareiden apureiksi ja samalla tulemme kertoneeksi paljon omasta maastamme.
Aamupäivällä huhkittiin rakennuksella (tiiliä, sairaalaosan muurausta, klinikkaosan ikkunakarmeja, imeytyskaivon tiilien siirtelyä, tontilla olevan rauniorakennuksen purkua, imeytyskentän kaivua, roskien keruuta. Työ tuntuu edistyvän. Tytötkin tulivat muurausavuksi, eli tyttären reissun-puolivälin-notkahdus on onnellisesti takana eikä kaikki ole kamalaa kuten eilen. Ja pastori Stephen toi raksalle kaksi ROSKISTA).
Iltapäivällä kävimme ostosretkellä Kumasissa ("maailman pisin tori"), joka on siis noin puolen tunnin matkan päässä ja noin hirveän monen tunnin laajuinen. Kovin laaja ja väkirikas (muutaman miljoona) ja asemakaavaltaan epämääräinen paikka. Meitä vietiin täsmäpaikkoihin ostamaan kankaita, vaatteita ja puuesineitä. Lopun aikaa käytettiin siirtymisiin liikenneruuhkassa. Hyvät ja huonot alueet ovat sikin sokin, lähekkäin, suorastaan hajuetäisyydellä. Kirkkojen, myös adventtikirkkojen suuri määrä pistää edelleen silmään. Puukauppakadulla hyökkäsivät myyjät päälle ja savolaisesta tinkimisestä huolimatta kaikki rahat meni. Tuskin se haittaa. Saatiin me vastineeksi puutavaraakin (perinteinen afrikkalainen peli, eläimiä ja kolme viisasta miestä). Keskustassa oli "oikea kauppa" (liukuhihna ja hyllyjä eikä kukaan tullut myymään mitään väkisin), jossa saatiin täydennettyä sipsivarasto!
Edelleen luen ja listaan autojen, kauppojen ja tienvarsikylttien Raamatuntekstejä ja uskonnollisia iskulauseita. En olisi uskonut millainen hengellinen huuhtelu ihan pelkkä ikkunasta katsominen tässä maanosassa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti