Mentiin kirkkoon, jota rakentamassa osa porukasta oli ollut muutama vuosi sitten. Oli siihen tullut tällä välin rappaus, penkit, ovet, ikkunaluukut ja sähköt. Kuisti oli tehty kertaalleen ja romahtanut kertaalleen. Seurakunta oli pieni ja kirkonmenot tutut. Mutta ääntä seurakunnasta lähti. Pastorimme sai kunnian saarnata. Saarna käännettiin fanten kielelle, ja joka lauseen jälkeen seurakunta vastasi kaikuvasti AAMEN! Lopuksi seurakunta kätteli. "Esiintyjät" ryhmittyivät eteen, ja kaikki jonossa kättelemään. Kättelijät jäivät itse rivin jatkoksi, eli pikkuhiljaa kaikki olivat kätelleet toinen toisensa. Se oli aika hauska tapa.
Puolitoista tuntia meni kirkonmenoissa - ja me olimme lintsanneet jo aamun ekat kaksi tuntia (ns. raamattutunnin).
Päivässä oli kyllä pituutta. Lounaan jälkeen tytöt ehtivät pikaisesti mereen, ja sitten kymmenkunta meistä lähti Kakumin sademetsään kävelemään sekä poluilla että riippusillloilla puiden väleissä. Paikka oli upea, mutta melkein ainoat näkemämme eläimet olivat sotilasmuurahaiset. Paluumatkalla pikainen pysähdys krokotiilifarmilla ja sitten syömään ja nukkumaan. Tyttöjen piti käydä toistensa luona yökyläilemässä, muytta uni voitti molemmat melkein ruokapöydässä.
Juuri ennen nukkumaankäyntiä tytär löysi vatsanahastaan PUNKIN. Terveydenhuoltoväki vakuutti että se on harmiton ja poistetaan kotona Offinsossa. Lupa aamu-uinnillekin saatiin.
2 kommenttia:
Saarna käännettiin Fanten-kielelle. Rannalla puhuttiin jo eri kieltä...
Sademetsä oli Kakumissa.
Ihanaa, että kirjoitat matkapäivät näin... Saadaan mekin! Omat muistiinpanot kun ovat vaan sekava kasa nimiä ym. KIITOS! :-)
Kiva, että elämä koittaa jälleen pöpön jälkeen.
:) Hyvä että luet ja korjaat.
Lähetä kommentti