Taapero kasvaa. Siis siinä määrin, että hänestä ei ole enää mitään tolkkua käyttää nimitystä taapero. Kolmevuotias on leikki-ikäinen.
Kolmevuotias on myös hyvin ylpeä, jos hänet huolitaan mukaan johonkin isojen lasten hurjaan leikkiin - vaikka sellaiseen, jossa juostaan paljon, tai mennään piiloon, tai ryömitään pahvilaatikon alle ja sitten toiset heittelee laatikkoa tyynyillä. Tämmöisen kokemuksen jälkeen tullaan kehumaan äidille miten "minä olin isossa leikissä, minä päljäsin siinä KOVASSA leikissä."
Pupu on ollut hukassa monta päivää. Siis puoliso tai minä ei kumpikaan laitettu sitä jonnekin ja sitten kirkkain silmin väitetty pupun hävinneen - tätäkin metodia harkittiin, kun pupuriippuvaisuus oli ylimmillään ja peukalon imeminen kiihtyi mahdottomasti aina kun pupu tuli otettua syliin.
Nyt pupu on kadonnut rauhassa ja omia aikojaan, ja ekan illan jälkeen kolmevuotias ei ole jaksanut kiihtyä asiasta. Joku vihreäraitainen pupu löytyi sängyssä pidettäväksi, ja hoitoon vanha kunnon pupu ei ole kulkenut oikeastaan kesäloman jälkeen ollenkaan. Tässä taisi tulla kasvun paikka ihan suunnittelematta ja ongelmattomasti.
Peukalo maistuu toki nukkumaan käydessä edelleen.
Muita kehitysvaiheita tuoreella leikki-ikäisellä? Yövaippoja ei ole käytetty kesän reissujen jälkeen. Hampaiden pesu on vastenmielistä, tukan pesusta puhumattakaan. Vaatteet menevät päälle välillä itsekin. Puhe on selkeää, ärrä tosin puuttuu ja taitaa puuttua deekin. Draamaa on välillä elämässä niin kuin tuossa iässä yleensä onkin - uhmaikä-käsitteestä olen luopunut hiljalleen jo muutamia vuosia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti