Menee se leopäivä näinkin - rauhallistakin rauhallisempaa viikonloppupäivää yksin päivystyksessä kuluttaen, rauhoittavaa musiikkia kuunnellen ja huoneen hämäränä pitäen. Illalla jos pääsisi lähtemään ajelemaan kotiin.
Tämä pohjoisen viikko on ollut ladattuna niin täyteen kaikkea erilaista tekemistä ja niin kummallisiin vuorokaudenaikoihin että saa olla onnellinen ja kiitollinen kun a) on ollut terve, eli on pystynyt tekemään liki kaiken suunnittelemansa, täällä ollessa on kuitenkin niin kätevää tavata tutkimushankkeen ihmisiä, ei tarvitse sitten varta vasten lähteä kun yliopiston työsuhde taas virallisesti joulukuussa jatkuu ja b) viikko alkaa olla jo ohi. Ja vielä c) autoilu kammoittavissa keleissä onnistui näinkin hyvin eli hengissä ollaan.
Päivystysvuoroja on ollut tämä mukaan lukien neljä, onneksi vain yksi yövuoro. Yhtenä päivänä istuin ahkerasti Paliskuntain yhdistyksellä lukemassa toimintakertomuksia ja hahmottelemassa yhtä kirjallista työtä. Kahtena ajoin ihan paliskuntiin, pohjoiseen ja itään. Ne tapaamiset ovat niin opettavaisia ja mielenkiintoisia. Toiveissa on että itsekin pystyy antamaan jotain siitä omasta työstä, ja ainakin koettaa rakentaa luottamusta siihen että työssäni pysrin pitämään esillä käytännön työtä tekevien kokemuksia ja näkemyksiä.
Mutta se keli. Molempina päivinä viimeiset 100km "kotiin" päin olivat lievästi sanottuna tarkkaavaisuutta vaativia. Jäätävää sadetta, järkyn liukasta tienpintaa tai vaihtoehtoisesti pöllyävää lunta.
Niin kuin työohjelmissa ei olisi kyllin, päädyin valvomaan yövuoron lisäksi melkein toisenkin yön. Se huono puoli siinä on, jos lähtee itseään kymmenen vuotta nuoremman kollegaystävän kanssa syömään ja sitten ehkä vielä baariin. Se hyvä puoli siinä on että en muista milloin olisin viimeksi käynyt yhtä pitkiä ja perustavanlaatuisia keskusteluja. Ei sellaisia oikein käydä päiväsaikaan, työpaikoilla ainakaan. Tai missään missä on jatkuvia keskeytyksiä tarjolla.
(Tässä vuodessa on merkillepantavaa se, että uusia ystävyyssuhteita on syntynyt monta. Tutkimuspiireistä on tullut läheiseksi kaksi rouvaa, toinen pohjoisesta, toinen etelästä. Päivystyspuolelta olen ystävystynyt ko. nuoreen mieheen. Ja doulaharrastuksen virityksistä on löytynyt aivan ihastuttava ja tosi äkkiä tosi lämpimiin väleihin johtanut ystävystyminen jyväskyläläiseen saman harrastuksen aloittajarouvaan. On se aika ihanaa.)
Päällä on viikon jälkeen prosessoitavaa ja kropalla palauduttavaa. Aloitan siis tällä meditatiivisella lauantaitorkkumisella. Kotona voi jatkaa tajunnan tason normalisointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti