En tiedä alkavatko ne kohta vihata minua töissä. Kehitin monimutkaisuudessaan neroutta hipovan vuoronvaihtosuunnitelman, jossa vuoroja vaihtavat minun lisäkseni kaksi muuta ihmistä. No hyväksyivät ne sen. Eikä minun siis tarvitse olla töissä ennen kuin lauantaiaamuna. Ehditään melkein nähdä puolison kanssa kun hän palaa, viimeisimmän tiedon mukaan perjantai-iltana.
Ehkä ne eivät ala vihata, vaan huomaavat minun olevan mainio resurssi kaikkiin ihan järjettömiin työaikajärjestelyihin. Siltä se enemmän vaikuttaa. Aamulla alkoivat soitella sieltä päin, kun heidän omana ongelmanaan oli marraskuun viimeinen viikonloppu jolle henkilöstö oli suunnitellut ihanan hauskaa yhteistä kahden päivän ja yhden yön pikkujoulukeikkaa Leville. Mutta kuka päivystää? Sovittiin että minähän se toki olen, työsuhteen loppumisen ilosta, teen epämääräisen jättivuoron perjantailta puoliltapäivin jonnekin lauantai-aamuun.
Tuo on jo niin outo järjestely, että se on hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti