Se on siis syksy 2014.
Kaksikymmentä vuotta sitten oli syksy 1994, ja opinnot just alkaneet. Se oli hieno vuosi. Ei ollut hullumpaa muun muassa se, että syyskuussa 1994 osuttiin yhteen englanninkielisen matematiikan appron luennolla tuon tulevan puolison kanssa.
Kaksikymmentä vuotta ollaan jo tunnettu! Se on yli puolet meidän kummankaan elämästämme. Ei ihmekään, että ihan joka asia ei enää yllätä, ja entistä paremmin on opittu luovimaan toistemme särmien ja kummallisuuksien lomassa.
Opintojen alun kahdenkymmenen vuoden rajapyykkiä voi juhlistaa monin tavoin. Tänä syksynä on hakemuksia tullut kirjoitettua niin vino pino, että yksi dosentuurihakemus syntyi siinä sivussa. Lähetinpä äsken sen Helsingin yliopistolle. Katsotaan antavatko tämmöisen korkean yliopistollisen arvon, ja onko siitä jatkossa mitään hyötyä (esim. rahoitusten hakemisessa) tai iloa (korkeamman opetuspalkan muodossa).
(Niin ja arvatkaa mikä kappale alkoi soida päässä kun kirjoitin otsikkoon "Kakskytä vuotta". Pieni vinkki: Eppu Normaali.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti