Se neljä viikkoa.
Tänään oli viimeinen päivä töissä. Puoli tuntia ennen kuin lähdin, aloimme sitten koodaamaan kollegan kanssa työn tärkeää osaa. No, ehkä oli hyvä ainakin aloittaa yhdessä, voimme jatkaa tahoillamme. Hirmu tyytyväinen olen kaikkeen mitä olen ehtinyt tehdä. Hankkeen töitä, hakemuksia, nettisivuja, ja doulahommien kirjoituksia ja käännöksiä siihen päälle. Nyt voi kotona keskittyä ns. oikeaan elämään.
Haikealla ololla pyörin ympäri tutkimuslaitosta tänään, ja hengittelin ihan vaan lumijuttuihin keskittyvän paikan ilmapiiriä. Pipopäisiä lumilautahemmoja tekemässä mallinnusta joissakin huoneissa, fleecetakkisia vanhempia jääriä toisissa. Illalla kävimme pizzalla lumitutkimusryhmän kanssa. Ei kun ne on kaikki täällä sellaisia, tämä taisi keskittyä enemmän lumen hienorakenteeseen tämä nimenomainen ryhmä.
(Eilen illalla söimme täällä "kotona" huushollin isäntäväen kanssa. Keskustelu ajautui globalisaatioon ja elintarvikkeiden kuskaamiseen ympäriinsä. Tyytymättömyyttä. Aiemmin tämän kuukauden aikana olen syönyt monen kanssa ja jossain vaiheessa iltaa keskustelut on kääntyneet maailman tilaan ja tyytymättömyyteen. Taitaa olla niin, että pinnan alla kytee joka taholla jonkinlaista tyytymättömyyttä. Saa nähdä mihin suuntaan kaikki sitten sen takia keikahtaa. Isäntäväkeni naisosapuoli tiivisti tunnelmat huonolla englannilla: "All has to change." Ehkä kaikki muuttuukin. Eletään ja nähdään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti