Jo junassa ymmärsin taas kaiken ympäriltäni, enkä voinut
enää vetäytyä ihanaan saksaa (tai ranskaa, tai italiaa) ymmärtämättömän
yksityisyyteen julkisilla paikoilla.
Suomi näytti hetken Sveitsiä harmaammalta, kylmemmältä ja epäkohteliaalta. Tähän totuin suunnilleen tunnissa. Kotihan tämä.
Kotona odotti neljä kasvanutta lasta (aina ne kasvavat kun on muutaman viikon poissa), tuttu puoliso, ja meidän mittapuulla ihan tajuttoman tyylikkäästi remontoitu olohuone. Kyllä kannatti olla poissa, ainakin sen suhteen.
Nyt on pyykätty, haravoitu lehtiä, jututettu perhettä, tavattu tuttuja, laitettu ruokaa ja hissun kissun palattu suomalaiseen työarkeen ja aikatauluun.
Ulkona märkä tuuli ja marraskuun läheisyys, mutta kyllä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti