Vaikka talviliikunnan puolesta lumikausi saisi kestää vielä kuukauden tai kaksi, niin kyllä tuli hyvä olo aamulla kun nuorimmaista hoitoon saattaessani paistoi AURINKO. Siniseltä taivaalta, eikä ollut yhtään kylmä. Ennen kuin asetuin päivän kirjoitusurakkaan, raahasin parvekkeelle tuolin ja pikkupöydän. Kohta on se aika vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti