Tämä on pisin pohjoispätkäni tälle kesälle. Melkein kaksi viikkoa. Ensin yksin muutama päivä, muun muassa ihmetellen kun naapuri ja klapikone oli muuttanut mökin nurkilla lojuneet tukkipuut HIRMU LÄJÄKSI polttopuita. Tehden työvuoroja. Lukien hyviä kirjoja.
Sitten tulivat vanhimmaista (leirillä!) lukuun ottamatta perhe, ja mummukin tuli. Alkuun ahdisti kun yhtäkkiä MINUN rauhallisessa tilassani oli paljon väkeä. Nukkua ei saanut rauhassa. Mutta siihen tottui parissa päivässä. On kivaa kun pojat ovat mökillä. He ihan innostuvat kantamaan puita ja sen sellaista. Heillekin se on tärkeää päänselvitysaikaa kaiken koneella olon jälkeen.
Lauantaina tapasimme sukua - kumma kyllä täällä. Yksi serkku perheineen oli ohikulkumatkalla, ja toinen serkku lapsineen ajoi 100km meitä kaikkia tapaamaan. Ja eilen oli vapaata, ja kaunis sää (toisin kuin esimerkiksi tänään...). Ajettiin siis Vuotsoon lapsuuden ihanuusrannalle. Pojat ja nuorimmainen kahlasi. Puoliso ui, kun jalkapallo lensi jokeen. Mielenrauha.
Tänä aamuna lähdin ajamaan aamuvuoroon puoli kuuden aikoihin, vähän aiemmin kuin tavallisesti. Puoliso ja 11-vuotias lähtivät nimittäin ajelemaan kotiin, ja söimme yhdessä aamiaisen Napapiirin huoltsikalla. Mökille jäi seurakseni yksi 6-, yksi 14- ja yksi 79-vuotias. Torstaina ajamme mekin etelään. Sitten avautuu elokuu - minulla vielä kolme päivystyskeikkaa, ja lapsilla päivähoidon ja koulun aloitukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti