Ajelin illalla pohjoiseen töihin. Nythän on sään puolesta tullut kesä vaikka kalenterin puolesta on kohta syksy. Hassulta siis kuulosti, kun myöhäisuutisten säätiedotuksessa luvataan päivälle hellettä ja yölle mahdollisesti hallaa.
Vanhimmaista jo ärsytti kun vielä lähdin päivystämään, oltuani jo melkein puolitoista viikkoa kotona. No, työsuhdetta on vielä pätkä jäljellä. Näillä näkymin olen (onneksi?) loppuvuoden tiiviisti kotona. Niinkin tiiviisti, että nostan ehkä työttömyyspäivärahaa.
Ja luen ehkä avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä. Ja haen tutkimusrahoitusta. Ja korjailen artikkeleja, jos niitä lehdistä korjattavaksi tulee. Ja harrastan vauvaperheitä. Ja laitan ruokaa ja koetan liikkua ahkerasti.
Hommaa siis tulee olemaan, ja jospa taloudellisestikin pärjätään. Ainakin on saatu kevään ja kesän aikana taloutemme enemmän tasapainoon ja ennustettavammaksi. Se helpottaa.
Loppusyksystä saattaa tulla hakuun työ, jota olen keväästä saakka kieli pitkällä odottanut. Mutta siitä lisää, jos se joskus hakuun aukeaa. Koetetaan ottaa tämä syksy tosiaan a) kesästä palautumisen ja b) tulevaan valmistautumisen kantilta.
PS. Viikonloppuna kävimme Rymättylässä asti sukuloimassa, puoliso ja minä ja kaksi lapsista. Hassua oli muistella, että edellisen kerran kävin siellä 20 vuotta sitten - ensimmäistä kertaa näytillä puolison suvun piirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti