En ole ollenkaan raportoinut siitä miten vanhimmaisella menee Italiassa. Johtuu osaksi siitä, etten ole saanut kovin kattavia raportteja itsekään. Johtuu osaksi siitä, että haluamme antaa tyttären olla rauhassa - hän ei todellakaan ole skype -henkinen ihminen.
Perille hän oli päässyt ja viettänyt muutaman vähäunisen vuorokauden Milanossa toisten saman järjestön ihmisten kanssa. Perheeseen oli matkustettu reilu viikko sitten lauantaina. Koira on ihana ja sen kanssa tulee vietettyä aikaa - ihmisetkin ovat mukavia. Koulussa ei juuri ymmärrä mitään, mutta ihmiset on kivoja sielläkin.
Perheen vanhemmilta tuli viesti jossa sanottiin että tyttö on hiljainen mutta nauraa usein. On syönyt. Kaikki hyvin.
**
Tässä yhteydessä tuli miettineeksi mitä meidän perheemme oppi kun meillä oli täällä puoli vuotta italialainen. No, ainakin tuntemaan sen yhden yksilön ja sen tavat. Asioita hänen perheestään, suvustaan ja koulustaan. Vaihto-oppilaan pitämisen kiemurat - mahdollisella seuraavalla kerralla ei tarvitse miettiä niitä. Saimme äärimmäisen hyvän lasagnereseptin ja nyt tiedän miten tehdään oikein carbonaraa. Meille tuli hankittua kunnollinen spagettilävikkö. Eiköhän siinä ollut jo monta oppia yhden puolen vuoden ajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti