Aika kumma, kun vanhimmainen ei ole enää täällä vaan meni Milanoon ja viikonlopun aikana matkustaa tapaamaan uutta perhettään. Olen siivonnut hänen tavaroitaan aktiivisesti varastoon. Huoneita ei olla vielä ehditty vaihtaa, mutta tämäkin tehdään mahdollisimman pian. Uusi aika on tässä ja nyt.
Itsestä ei oikeastaan tunnu kovinkaan haikealta. Puolisoa oli itkettänyt, kun hän oli joutunut katselemaan lapsen menemistä turvatarkastuksesta. Se onkin paha paikka. Helpompi se on sanoa hei hei omassa eteisessä.
Mielenrauhaa ja tasapainoa voi hakea vaikkapa istumalla edelleen arkistossa ja lukemalla asioista vuodelta 1951. Tai ajamalla tänä iltana viikonlopuksi autuaalliseen Paraisten ystäväkotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti