Tervehenkinen, aurinkoinen, sosiaalinenkin viikonloppu. Puoliso kävi juoksemassa kilpaa, nuorimmainen kävi pelaamassa futaa, pojatkin tekivät jotain - jos eivät muuta, olivat mukana kun kävimme sunnuntaina partiohenkisesti pitämässä nuotiota. Mukana oli myös 15-vuotiaan kaveri ja nuorimmaisen kaveri ja jäi mukava, aurinkoinen olo.
(Hyvä niin, sillä etukäteen oli ko. nuotionpito herättänyt lähinnä ärtymystä ja ahdistusta kun mukana pitämämme kongolaistaustaiset eivät vastanneet puhelimiin, olleet kiinnostuneita tai sitten heidän perheillään ei tunnu olevan motivaatiota pitää lapsiaan/nuoriaan mukana toiminnassa tai ymmärrystä siitä miten se tehdään. Tämän selvittäminen vaatisi ponnistusta - ja pääpaino ponnistuksissa on tällä hetkellä ymmärrettävästi työssä. Olisi ja on myös vauvaperhetoimintaa, ja sen kanssa on myös tasapainoiltava herkästi jotta pysyy iloisella ja voimaannuttavalla saamapuolella.)
Työ on ollut ja on edelleen arkistossa istumista ja hakemusten lähettelyä. Syksyllä tulee menemään sisään 3-5 rahoitushakemusta ja yksi työhakemus. Syyskuun osalta molemmat rahoitushakemukset on lähetetty. Työhakemus lähtee tällä viikolla. Ja minä lähden ensi viikoksi taas Rovaniemen arkistoon.
Pihalta saatu kourallinen tyrnejä (ihme!), rutkasti hyvälaatuista omenaa ja jonkin verran pieniä luumuja. Kaupassa tarttui mukaan heräteostoksena LATVA-ARTISOKKA. Tervehenkisesti teimme siis hiukan omenamehua ja luumuchutneyn. Irvistelin tyrneille. Keitin latva-artisokan ja hämmästelin miten vähän syötävää niinkin isosta nuijasta jää. Ehkä latva-artisokkakutsut olisivat vegetaristin versio rapukutsuista (Helan går sjung hoppfaderallanlallanlej)?
Vaahtera on aloittanut pudottelemaan lehtiään. Haravointi antaa hyvää potkua viikottaiselle liikuntatuntien keräämiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti