Kevätjuhlien päivä. Osa etänä, osa pienellä porukalla. Lakkiaiset moni on siirtänyt loppukesään tai jopa joulukuulle.
Meiltä lähti yksi peruskoululainen hakemaan nelkkiluokan todistuksen, yksi peräti peruskoulun päättötodistuksen. Arkivaatteissa - ei ole isoa juhlaa, ja päättöpäivä kuulosti paluulta 80-luvulle. Rehtorin tervehdys keskusradiosta, jäätelöä ja todistus käteen.
Puoliso teki musiikkivideon virteen Leivonen laulavi pilviä päin (tms). Pääskyt menee pitkin taivaita. Hallitus antaa ihmisten matkustaa kotimaassa hyvällä omatunnolla. Suunnittelen reissua Rovaniemelle tulvaa ihailemaan.
Ehkä nyt on aika laittaa blogi taas hiljaiselolle. Koronakevät kääntyy kohti kesää 2020, ja ehkä sen määreeksi löytyy muutakin kuin "korona". Palataan asiaan jos sanomista alkaa kertyä.
lauantai 30. toukokuuta 2020
Koronakevät 2020: ilmasto kiittää
Polar kokoaa ihmisten aktiivisuustietoja älykellojen sun muiden kautta. Tämän vuoden keväänä kuulemma on nukuttu enemmän ja paremmin kuin vuosi sitten. Ja ulkoiltu enemmän. En millään pysty näkemään korona-seisahdusta pelkästään huonona asiana.
Lehdissä ja netissä kiertää kuvia siitä miten hiljentyneissä kaupungeissa eläimet ottavat tilaa enemmän haltuun kuin on moneen vuosikymmeneen on ollut mahdollista. On kerrottu kilpikonnista jotka rauhassa kömpivät munimaan kun uimarannat ovat kiinni.
On raportoitu ilman puhtaudesta suurkaupunkien yllä, saasteiden aiheuttamien kuolemien todennäköisestä vähentymisestä ja siitä miten Intiassa nähtiin Himalaja kaukaa, pitkästä aikaa.
Hiilidioksidipäästöihinkin tämä seisahdus on vaikuttanut. Ei tarpeeksi, jotta muutaman kuukauden stoppi mitään ratkaisua saisi aikaan, mutta antaen esimerkin siitä miten ihmiskunnan toimilla ON merkitys.
Ilmastotutkijat ovat innoissaan. Ei tällaista koetta kukaan olisi pystynyt tieteen nimissä tekemään. Otetaan siitä kaikki ilo irti!
torstai 28. toukokuuta 2020
Koronakevät 2020: ei valittamista
Työasiat rullaavat eteenpäin hyvin.
Aurinko paistaa.
18-vuotias on käsittääkseni saanut sovittua kouluasiansa kuntoon ja on alkanut rakentaa legoilla.
Peruskoululaiset jäävät kohta lomalle.
Arki avautuu vähitellen, kohta saa ehkä lounastaa ravintolassa ja liikuntaharrastamaan on päässyt jo porukalla.
Just nyt ei ole just minulla mitään valittamista.
Paitsi miksi näiden juttujen tunniste on "koronakevät 2000" eikä "koronakevät 2020"?
Aurinko paistaa.
18-vuotias on käsittääkseni saanut sovittua kouluasiansa kuntoon ja on alkanut rakentaa legoilla.
Peruskoululaiset jäävät kohta lomalle.
Arki avautuu vähitellen, kohta saa ehkä lounastaa ravintolassa ja liikuntaharrastamaan on päässyt jo porukalla.
Just nyt ei ole just minulla mitään valittamista.
Paitsi miksi näiden juttujen tunniste on "koronakevät 2000" eikä "koronakevät 2020"?
lauantai 23. toukokuuta 2020
Koronakevät 2020: ei paluuta entiseen
Koronakriisin alkuviikkoina päällä oli sellaista kriisihuumaa, tavallaan iloakin siitä että tuli tällainen josta ei ole paluuta ihan samaan mistä lähdettiin.
Moni näki tämän hienona asiana, moni pelottavana, joku kirjoittajista varoitteli miten markkinamiehet ja vallinneista oloista hyötyneet jo rasvaavat koneistojaan jotta meidät saataisiin kaikki unohtamaan tämä pysähdys ja sen aikana tulleet oivallukset; saataisiin ennennäkemöttämällä rummutuksella meidät kaipaamaan juuri sitä entistä normaalia, häivyttäen tarpeen suuremmalle muutokselle.
Epävarmuus on ainakin siitä, millainen on oma olo, Suomi ja maailma vaikkapa kolmen vuoden päästä. Oliko se nyt Pirkko Saisio joka huhtikuussa kirjoitti Suomen Kuvalehdessä miten on kuin katsoisi kiikarilla väärinpäin, ja ihan sama katsooko jokin aikaa taaksepäin ajassa vai eteenpäin. Kaikki näyttää joko kummalliselta tai sitten kovin epävarmalta.
New Yorkin kuvernööri Cuomo sanoi 26.4. urheiluväelle että nyt jos koskaan olisi ajateltava "outside the box". Jaa miksikö? Koska "there is no box".
Onko tämä jo sitä uutta normaalia, jota elämme just nyt, onko tämä tätä monta vuotta eteenpäin? Kriisitunne ja jännitys on kuluneet pois, on hitautta, tasapaksua arkiharmaata, tapahtumaköyhää, vaivalloisuutta, varovaisuutta, ei-katsomista-kauas, kummaa kyräilyä, hiljaisuutta, säästöjä ja talouspulmaa, sääntöjä ja turvavälejä, less fun, more work.
Kuinka kauan soi perjanta-illassa parveke-Darude? Joko Harjun iltasoitto palaa normaaliin aikaansa iltakahdeksaan eikä soi enää kuudelta?
Moni näki tämän hienona asiana, moni pelottavana, joku kirjoittajista varoitteli miten markkinamiehet ja vallinneista oloista hyötyneet jo rasvaavat koneistojaan jotta meidät saataisiin kaikki unohtamaan tämä pysähdys ja sen aikana tulleet oivallukset; saataisiin ennennäkemöttämällä rummutuksella meidät kaipaamaan juuri sitä entistä normaalia, häivyttäen tarpeen suuremmalle muutokselle.
Epävarmuus on ainakin siitä, millainen on oma olo, Suomi ja maailma vaikkapa kolmen vuoden päästä. Oliko se nyt Pirkko Saisio joka huhtikuussa kirjoitti Suomen Kuvalehdessä miten on kuin katsoisi kiikarilla väärinpäin, ja ihan sama katsooko jokin aikaa taaksepäin ajassa vai eteenpäin. Kaikki näyttää joko kummalliselta tai sitten kovin epävarmalta.
New Yorkin kuvernööri Cuomo sanoi 26.4. urheiluväelle että nyt jos koskaan olisi ajateltava "outside the box". Jaa miksikö? Koska "there is no box".
Onko tämä jo sitä uutta normaalia, jota elämme just nyt, onko tämä tätä monta vuotta eteenpäin? Kriisitunne ja jännitys on kuluneet pois, on hitautta, tasapaksua arkiharmaata, tapahtumaköyhää, vaivalloisuutta, varovaisuutta, ei-katsomista-kauas, kummaa kyräilyä, hiljaisuutta, säästöjä ja talouspulmaa, sääntöjä ja turvavälejä, less fun, more work.
Kuinka kauan soi perjanta-illassa parveke-Darude? Joko Harjun iltasoitto palaa normaaliin aikaansa iltakahdeksaan eikä soi enää kuudelta?
maanantai 18. toukokuuta 2020
Koronakevät 2020: viikonloppu 15.-17.5.
Pakenin viikonlopuksi Savoon. Syitä oli monia.
Itse en ole viime aikoina edes liikaa ärtynyt kotona pyörivistä ihmisistä (ehkä on ollut jotenkin uponneena työajatuksiin eikä edes huomannut liikaa muuta maailmaa) mutta minä olen alkanut käydä ainakin 18- ja 10-vuotiaiden hermoille. Välillä on hyvä ottaa etäisyyttä.
Äiti 84v puolestaan kaipasi tapaamista, jos ei muuta niin pihalla.
Haravoidakin täytyi. Ja onhan se hiljaisuus ja rauha tarpeen vaikka kuinka muuta sanon.
Lasten koulun"alku" sujui hyvin, joskin tiukat säännöt käsien pesusta, ovien avaamisesta ja aikuisen valvonnasta kulkemisessa ottivat hiukan päähän kuulemma.
Koko perjantai puhuttiin kollegojen kanssa zoomissa; yhdestä, toisesta ja kolmannesta hankkeesta, tapaamisesta, kurssista ja artikkelista. Lopputulema: syksyn ohjelmia mahdoton päättää ja vaikea suunnitella. Lykätään kaikki päätökset elokuulle.
Löyhästi tähän liittyen: täällä on hieno teksti akateemisen uran tavoittelusta, koronakeväästä, muutoksista.
Itse en ole viime aikoina edes liikaa ärtynyt kotona pyörivistä ihmisistä (ehkä on ollut jotenkin uponneena työajatuksiin eikä edes huomannut liikaa muuta maailmaa) mutta minä olen alkanut käydä ainakin 18- ja 10-vuotiaiden hermoille. Välillä on hyvä ottaa etäisyyttä.
Äiti 84v puolestaan kaipasi tapaamista, jos ei muuta niin pihalla.
Haravoidakin täytyi. Ja onhan se hiljaisuus ja rauha tarpeen vaikka kuinka muuta sanon.
Lasten koulun"alku" sujui hyvin, joskin tiukat säännöt käsien pesusta, ovien avaamisesta ja aikuisen valvonnasta kulkemisessa ottivat hiukan päähän kuulemma.
Koko perjantai puhuttiin kollegojen kanssa zoomissa; yhdestä, toisesta ja kolmannesta hankkeesta, tapaamisesta, kurssista ja artikkelista. Lopputulema: syksyn ohjelmia mahdoton päättää ja vaikea suunnitella. Lykätään kaikki päätökset elokuulle.
Löyhästi tähän liittyen: täällä on hieno teksti akateemisen uran tavoittelusta, koronakeväästä, muutoksista.
torstai 14. toukokuuta 2020
Koronakevät 2020: takaisin kouluun
Meillä purettiin eilen karanteenia. Puoliso oli Espoossa työkeikalla, peräti hotellissa yötä. Pojat käytettiin parturilla ja niistä kuoriutui ihan siistit nuoret miehet. Kerättiin kasaan palautettavat kirjaston kirjat. Otettiin nalle pois ikkunasta - eihän tässä entiseen normaaliin palata, mutta hiljalleen uudenlaiseen normiarkeen kuitenkin. Siivottiin pois nuorimmaisen etäkoulu eli puolison läppäri ja keittiön nurkkiin säilötyt kirjapinot, piirustusalustat ja kynäpurkit.
Äsken lähti 4.-luokkalainen ja sen perään 9-luokkalainen. Molemmat motkottivat koululta tulleita ohjeita ("mitään ei saa tehdä, ei edes avata ovia!!"), mutta molemmista oli kivaa päästä enemmän eroon kotinurkista ja tavata kavereita ja opettajia.
Lukiolainen käy tänään opon luona katsomassa miten kevään vahinkoja koulutyölle lähdetään paikkaamaan.
Vanhimmaisella on ylipiston etäpääsykokeen ensimmäinen osa 19.5., ja jos se menee hyvin, toinen osa 10.6. Ei mitään hajua miten ne hoidetaan ja millaisia ne ovat. Jännää taas kerran.
Äsken lähti 4.-luokkalainen ja sen perään 9-luokkalainen. Molemmat motkottivat koululta tulleita ohjeita ("mitään ei saa tehdä, ei edes avata ovia!!"), mutta molemmista oli kivaa päästä enemmän eroon kotinurkista ja tavata kavereita ja opettajia.
Lukiolainen käy tänään opon luona katsomassa miten kevään vahinkoja koulutyölle lähdetään paikkaamaan.
Vanhimmaisella on ylipiston etäpääsykokeen ensimmäinen osa 19.5., ja jos se menee hyvin, toinen osa 10.6. Ei mitään hajua miten ne hoidetaan ja millaisia ne ovat. Jännää taas kerran.
keskiviikko 13. toukokuuta 2020
Koronakevät 2020: liikuntaa!
Kun harrastekalenterit yhtäkkiä tyhjenivät, iltoihin jäi lasten osalta jalkapallon, ilma-akrobatian ja salibandyn kokoiset aukot. Puolison kestävyystreenaukseen poikkeustila ei ole vaikuttanut millään lailla mutta itse ei ole päässyt uimaan eikä jumpille eikä kumpikaan meistä ole päässyt aikuisryhmän yleisurheilutreeneihin. Ihanaa on ollut tavallaan kun näitä ei ole ollut kalenterissa. Mutta jotakin on pitänyt keksiä ettei ihan kasva sohvaan tai työpöytään kiinni.
Välillä on ollut jotenkin flunssaisia tai muuten vetämättömiä viikkoja, mutta myös sellaisia joiden aikana on tehty monta kertaa monia kivoja juttuja, välillä jopa yhdessä. Poika 16v on käynyt potkimassa palloa yhden kaverin kanssa ja välillä jopa juoksulenkillä. Poika 18v on maannut sängyssä satunnaisia kuntopiirejä ja pyöräilyjä lukuunottamatta. Tyttö 11v on pyörinyt loputtomasti voimistelurenkaissa ja ilmajoogakankaassa (kevään paras heräteostos), hyppinyt ja pomppinut ulkona, miilustanut metsässä kaverin kanssa, pyöräillyt ja testannut varastosta löytyneitä rullaluistimia. Liikettä on riittänyt.
Puoliso on juossut.
Vanhimmainen on tahollaan käynyt lenkillä ja kuntopiireillyt, pedantisti ohjelmansa mukaan.
Minähän kävin ostamassa piikkarit (kevään toiseksi paras heräteostos) kun kuulin että kaikki menee kiinni ja perutaan. Olen käynyt noin kerran viikossa joko yksin tai puolison tai tytärten kanssa muistelemassa mitä pikajuoksutreeneissä tehdään. On vähän lämmitelty ja juostu koordinaatiojuoksuja ja sitten otettu muutamia lähtöjä. Se on ollut kivaa. Ihan on uskallettu mennä urheilukentälle.
Sitten on ollut vähäisessä määrin kävelyä (sauvoilla tai ilman) ja pyöräilyä ja pihahommia. Olisi voinut olla enemmänkin, mutta kun työ vie ihanasti kun ei ole pakko lopettaa tiettyyn aikaan. Joo joo, hyötyliikuntaan laitettu tunti on kuin rahaa pankissa, mutta kun ei muista/jaksa/viitsi.
Suunnistamassa käytiin kerran nuorimmaisen kanssa mobo-sovelluksen kanssa. Oli ihan kivaa.
Netistä on etsitty ja löydetty kotona tehtäviä mielekkäitä treenejä. Taekwondo ei ottanut tulta. Eikä barre. Kuntokeskuksen kautta olen sen sijaan tehnyt yhtä ja samaa ohjelmaa pumppia (onneksi kotoa löytyi varusteita) ja yhtä ja samaa ohjelmaa bodybalancea. On ollut mukava pitää ne mukana viikko-ohjelmassa, vaikka sitten omassa makuuhuoneessa ja aina samoilla ohjaajien sanoilla. Rentouttava on ollut kuntokeskuksen ihanimman ohjaajan vetämä 55 minuuttinen kehonhuoltoa. Aikuisen ilmajoogaan meidän huoneemme on liian matala, mutta enpä uskaltaisikaan. Kivan puolituntisen löysin kuitenkin youtubesta, missä käytetään liinaa lähinnä venyttelyn tukena.
Pakko sanoa taas: tarvitsisin kotonakin vuorokauteen muutaman lisätunnin, niin että ehtisin hyödyntää kaiken tämän kivan liikuntatarjoilun JA tehdä mukanavievää työtä JA ehkä huolehtia kodin ihmissuhteista ja ruokahuollostakin. JA lukea JA katsoa Le Bureau Ylen Areenasta.
Välillä on ollut jotenkin flunssaisia tai muuten vetämättömiä viikkoja, mutta myös sellaisia joiden aikana on tehty monta kertaa monia kivoja juttuja, välillä jopa yhdessä. Poika 16v on käynyt potkimassa palloa yhden kaverin kanssa ja välillä jopa juoksulenkillä. Poika 18v on maannut sängyssä satunnaisia kuntopiirejä ja pyöräilyjä lukuunottamatta. Tyttö 11v on pyörinyt loputtomasti voimistelurenkaissa ja ilmajoogakankaassa (kevään paras heräteostos), hyppinyt ja pomppinut ulkona, miilustanut metsässä kaverin kanssa, pyöräillyt ja testannut varastosta löytyneitä rullaluistimia. Liikettä on riittänyt.
Puoliso on juossut.
Vanhimmainen on tahollaan käynyt lenkillä ja kuntopiireillyt, pedantisti ohjelmansa mukaan.
Minähän kävin ostamassa piikkarit (kevään toiseksi paras heräteostos) kun kuulin että kaikki menee kiinni ja perutaan. Olen käynyt noin kerran viikossa joko yksin tai puolison tai tytärten kanssa muistelemassa mitä pikajuoksutreeneissä tehdään. On vähän lämmitelty ja juostu koordinaatiojuoksuja ja sitten otettu muutamia lähtöjä. Se on ollut kivaa. Ihan on uskallettu mennä urheilukentälle.
Sitten on ollut vähäisessä määrin kävelyä (sauvoilla tai ilman) ja pyöräilyä ja pihahommia. Olisi voinut olla enemmänkin, mutta kun työ vie ihanasti kun ei ole pakko lopettaa tiettyyn aikaan. Joo joo, hyötyliikuntaan laitettu tunti on kuin rahaa pankissa, mutta kun ei muista/jaksa/viitsi.
Suunnistamassa käytiin kerran nuorimmaisen kanssa mobo-sovelluksen kanssa. Oli ihan kivaa.
Netistä on etsitty ja löydetty kotona tehtäviä mielekkäitä treenejä. Taekwondo ei ottanut tulta. Eikä barre. Kuntokeskuksen kautta olen sen sijaan tehnyt yhtä ja samaa ohjelmaa pumppia (onneksi kotoa löytyi varusteita) ja yhtä ja samaa ohjelmaa bodybalancea. On ollut mukava pitää ne mukana viikko-ohjelmassa, vaikka sitten omassa makuuhuoneessa ja aina samoilla ohjaajien sanoilla. Rentouttava on ollut kuntokeskuksen ihanimman ohjaajan vetämä 55 minuuttinen kehonhuoltoa. Aikuisen ilmajoogaan meidän huoneemme on liian matala, mutta enpä uskaltaisikaan. Kivan puolituntisen löysin kuitenkin youtubesta, missä käytetään liinaa lähinnä venyttelyn tukena.
Pakko sanoa taas: tarvitsisin kotonakin vuorokauteen muutaman lisätunnin, niin että ehtisin hyödyntää kaiken tämän kivan liikuntatarjoilun JA tehdä mukanavievää työtä JA ehkä huolehtia kodin ihmissuhteista ja ruokahuollostakin. JA lukea JA katsoa Le Bureau Ylen Areenasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)