Kyllä niissä paliskuntien toimintakertomuksissa oli vaikka mitä. Ne myös avarsivat näkemyksiäni esimerkiksi hyvästä säästä tai hyödyllisestä luonnonympäristöstä. 2000-luvun alussa yksi paliskunnista raportoi alkukesän sään olleen surkea. Vissiin satoi kaatamalla ja hyttysiä tunki ovista ja ikkunoista? No ei. "Kuivat kelit, ei räkkää". Helteellä porot eivät välttämättä voi hyvin, ja syöpäläisten puuttuminen tyystin saa eläimet hajaantumaan kovin laajalle mikä vaikeuttaa niiden kokoamista vaikkapa alkukesän vasamerkintään.
Nyt ymmärrän myös mikä arvo "rääseiköillä" ja "uudistuskypsillä, kitukasvuisilla kuusikoilla" poroille talvisaikaan on ollut (vinkki: luppoa). Nuo määreet ovat sitten 40- ja 50-lukulaisten metsänhoitajien antamia. Rääseiköthän hoidettiin melko tehokkaasti pois eteläiseltä ja keskiseltä poronhoitoalueelta silloin kun sotien jälkeen tarvittiin puutavaraa, ja haluttiin saada metsät tuottamaan paremmin. Yllätys yllätys, porojen nykyisenkaltainen talviruokinta alkoi sitten tämän jälkeen (vinkki: kun ei ollut luppoa).
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Luonnoslaatikosta: Muuttuvat talvet ja roskiksia lumelle
Muistoja Muuttuvat talvet -työpajasta. Näkökulma oli virkistävän käytännönläheinen, eli useat puhujista olivat ns. tiedon loppukäyttäjiä. Vaikkapa Helsingin kaupungin katukunnossapidon vastaava ja puistojen suunnittelupuolen ihminen. Yleisössä istui tutkijoita, luonnontieteellisen keskusmuseon, puolustusvoimien ja kaupunkien edustajia, kuin myös joku taiteilija, toimittaja ja katupuolen työntekijäkin. Keskustelua ja vuorovaikutusta siis tuli.
Liian tieteellis-soveltavaksi päivä ei päässyt, kun valokuvataiteilija luki ääneen runoja ja puhui siitä miten lumi on lahja, jollaisia maailma tarjoaa, miten ensilumi muuttaa maailman ja miten se on odotettu, miten talvi kuten maisemakin on väistämätön. Kuten aina talvitutkimuspäivillä, sai miettiä uusia asioita, oppia uutta ja sanoittaa omaa osaamaansa niin että uusi kuulijakunta sen voi omaksua. Virkistävää!
(Yksi opittu tuli nimenomaan katukunnossapidon puolelta. Tiesittekö että Helsingissä on talvessa keskimäärin sata lumipäivää, eikä kaupunkisuunnittelussa siis ole syytä ottaa liikaa oppia Euroopasta. Auroja on käytössä noin 500 ja kuormureita noin 1000. Noin 150 000 autollista lunta kärrättiin pois – ja vertailun vuoksi asiakaspalautetta tuli jonakin vuonna 120 000 kappaletta. Lumen auraus ja kuljetus hoidetaan, joskin volyymit ovat valtavia, etenkin muutamana viime talvena. Pelastustoimi, jätehuolto ja joukkoliikenne on turvattava oli mikä oli, kaupunkilaisten muu liikkuminen on tietenkin plussaa. Ongelmallista on lumen sijoittaminen (”roskis puuttuu”). Kaupunki tarvitsisi paljon pieniä hajautettuja poistetun lumen paikkoja. Tämän vahvisti myös kaupunkihydrologi seuraavassa puheenvuorossa, tai siis sen, että kaupunkirakennetta ei ole syytä tiivistää niin paljon, ettei rakennetun tilan väliin jää avointa maata ja kasvillisuutta muun muassa lunta ja lapsia varten, mutta myös imeyttämään sade- ja tulvavesiä.)
Luonnoslaatikosta: Päivää, Pyryn päivää
Muistoja marraskuisesta Ilmatieteen laitoksen Pyryn päivän lumitutkimusseminaarista. Päivän aikana kuuli ihastuttavia keskustelunpätkiä esittäjien, kommentoijien ja puheenjohtajien välillä.
Ilmatieteen laitoksen tutkija: ”Niin mistä nuo lumisateet teillä tulee?"
Ympäristökeskuksen tutkija: ”No ne on niitä teidän lumisateita.”
(Tästä muistuu mieleen taannoin Ruotsin Ilmatieteen laitoksella kuultu mallintajien keskustelu siitä, mitä lumisateen syntyessä ilmakehään vapautuvalle lämmölle oikein pitäisi säämallissa tehdä. No en minä tiedä! Onneksi luonto tietää.)
(Tästä muistuu mieleen taannoin Ruotsin Ilmatieteen laitoksella kuultu mallintajien keskustelu siitä, mitä lumisateen syntyessä ilmakehään vapautuvalle lämmölle oikein pitäisi säämallissa tehdä. No en minä tiedä! Onneksi luonto tietää.)
Ja mallintaja analysoi omaa työtään: ”Ahkerasti yritetään päästä mahdollisimman helpolla eteenpäin.”
”Ei tässä mitään hävettävää ole!” Rohkaisee puheenjohtaja.
”No eeeei – meidän hienoin malli tämä on.”
(Ja tästä tietenkin muistui taas jotain mieleen, se kun puhelimessa mallinnustyöasioista puhuva puolisoni kuulosti hetken joko Luojan pääarkitehdilta tai sitten Douglas Adamsin kirjan Romppaselta: "Joo minä teen sen tänään, minä teen ensin nämä rantaviivat.")
(Ja tästä tietenkin muistui taas jotain mieleen, se kun puhelimessa mallinnustyöasioista puhuva puolisoni kuulosti hetken joko Luojan pääarkitehdilta tai sitten Douglas Adamsin kirjan Romppaselta: "Joo minä teen sen tänään, minä teen ensin nämä rantaviivat.")
Ja Etelämantereella mittauksia tehnyt kyselee Grönlannissa mitanneilta: ”Miten te saitte sen mittarin hankeen? Oliko teillä käsipora?”
”Joo, mutta sillä ei saa siistiä reikää.”
(Viimeisimmästä tuli mieleen se, miten jotkut Etelämantereen jäätikkötutkijat olivat käyttäneet työkaluina muun muassa lattianhiomakonetta ja moottorisahaa.)
perjantai 27. heinäkuuta 2018
Vaihto-oppilaaksi
Harkitseeko teininne vaiho-oppilaaksi lähtöä? Muutama sana omasta kokemuksestamme. Meiltä on siis vanhimmainen ollut vuoden Italiassa, ja toiseksi vanhimmainen on lähdössä Iso-Britanniaan. Ja meillä on ollut italialainen vaihtari asumassa puoli vuotta, ja thaimaalainen on tulossa vuodeksi.
Rahaa menee kun vaihtariksi lähtee. Meillä ei ole kokemusta rotary -järjestön kautta lähdöstä, silloin rahaa menisi ilmeisesti hiukan vähemmän. Mutta muuten kannattaa varautua asuntolainan lyhennysvapaaseen tai johonkin muuhun järjestelyyn. Vaihtoa järjestävä järjestö ottaa varausmaksun heti kun vaihtoonlähtö varmistuu (myöhään syksyllä, jos lähtö on elo/syyskuussa) ja lähettää laskuja pitkin lähtöä edeltävää vuotta. Myös vakuutuslaskun. Järjestön ottaman ison summan lisäksi rahaa menee kuukausittaisiin menoihin siellä vaihtomaassa, joskaan teini ei ole kotona syömässä ja ostamassa lukiokirjoja ja harrastamassa. Eli se on ehkä plus-miinus-nolla, se kulu. Mutta just ennen lähtöä on huolehdittava että teinin tilillä on riittävästi ensimmäisten viikkojen kuluihin (mahdolliset kouluvaatteet, puhelin tai vähintään liittymä, bussikortit ja vastaavat, harrasteiden aloittamiset). Ja onhan huolehdittava että lähtijällä on passi voimassa koko vuodeksi, kunnon matka-arkku tai vastaava, puhelin ja kannettava. Tukka leikattu. Reseptit uusittu. Vuoden aikana saattaa tulla yllättäviä reissurahatarpeita, jos vaikkapa koulun kautta avautuu mahdollisuus käydä naapurimaassa tms. Näistä voi tietenkin kieltäytyä jos siltä tuntuu.
Vaikka teini itse huolehtisi järjestön vaihtariksi hakeutumisesta (yhteydenotot, haastattelut) ja hakuprosessista (lomakkeiden täyttämiset, todistusten kopioinnit, lääkärintodistuksen hakemiset, kirjeiden kirjoittamiset tulevalle perheelle), kuormittaa prosessi tai vähintään siitä keskustelu myös perhettä. Ei se ihan nollaenergialla mene. Ja onhan se teinille niin iso juttu, että tietenkin jutella haluaakin. Miltä lähtö tuntuu, onko kaikki tehty mikä piti, mitä perheelle voisi kirjoittaa, mitä he tarkoittavat kun he kirjoittavat noin, miltä koulu vaikuttaa... Miten paljon ollaan vuoden aikana yhteydessä, mitä tehdään jos käy näin tai näin. Oman koulun suuntaankin on oltava yhteydessä ja huolehdittava poissaolosta ja kurssivalinnoista.
Itselle kannattaa ottaa vaihtari kotiin, jos suinkin mahdollista. Hän tulee osaksi perhettä siinä mielessä että hän syö yhteisessä pöydässä ja hänellä on oltava kunnollinen paikka nukkua ja opiskella. Muuten hän on vastuussa omista kuluistaan. Kokeiltu on, vaihtarin voi ahtaa myös isoon perheeseen ja jaettuun huoneeseen, kunhan mielen ja arjen rakenteet joustavat molemmin puolin. Onhan se rasittavaa, ja hiukan täytyy skarpata ruoanlaitossa ja hetken-aikaa-tuntemattoman teinin kanssa puhumisessa, mutta tällä investoinnilla saa hienon kansainvälisyyskasvatuksen koko perheelle, ja pysyvän kontaktin johonkin toiseen maahan. Järjestöllä on paikallinen edustus joka tukee jos ongelmia ilmenee. Järjestö myös järjestää retkiä ja tapahtumia vaihtareille vuoden aikana, eli perheen ei tarvitse stressata siitä jos ulkomaalaiselle vieraalle ei ehdi esitellä Suomen nähtävyyksiä.
Saa siitä oman teinin isäntäperheestä myös kontaktin, jonne on todennäköisesti aina tervetullut. Minua henkilökohtaisesti on yllättänyt eniten se, miten isossa roolissa perheet (sekä lähettävä että vastaanottava) ovat näissä teinien oppilasvaihdoissa. Ja miten paljon perheet näistä saavat, puolin ja toisin.
Oppii taas hiukan enemmän jakamaan vanhemmuuttaan, ja luottamaan aiemmin tuntemattomiin ihmisiin.
Teineille kokemus tuntuu olevan useimmiten valtavan tärkeä ja kasvattava. Sama ihminen sieltä tulee takaisin kuin menikin, mutta kypsyneenä ja asiat hiukan eri lailla näkevänä. Osa terävistä kulmista on hioutunut, ja oma perhe ei vaikuta niin mahdottomalta kuin ehkä ennen vaikutti. Tietenkin on hyvin henkilökohtaista se millainen kokemus on, ja miten se vaikuttaa ja miten sen koko elämän mittakaavassa arvottaa. Useimmat aikuiset jotka ovat vaihdossa olleet, kokevat sen merkityksellisenä ja hyvänä.
Suosittelen!
Rahaa menee kun vaihtariksi lähtee. Meillä ei ole kokemusta rotary -järjestön kautta lähdöstä, silloin rahaa menisi ilmeisesti hiukan vähemmän. Mutta muuten kannattaa varautua asuntolainan lyhennysvapaaseen tai johonkin muuhun järjestelyyn. Vaihtoa järjestävä järjestö ottaa varausmaksun heti kun vaihtoonlähtö varmistuu (myöhään syksyllä, jos lähtö on elo/syyskuussa) ja lähettää laskuja pitkin lähtöä edeltävää vuotta. Myös vakuutuslaskun. Järjestön ottaman ison summan lisäksi rahaa menee kuukausittaisiin menoihin siellä vaihtomaassa, joskaan teini ei ole kotona syömässä ja ostamassa lukiokirjoja ja harrastamassa. Eli se on ehkä plus-miinus-nolla, se kulu. Mutta just ennen lähtöä on huolehdittava että teinin tilillä on riittävästi ensimmäisten viikkojen kuluihin (mahdolliset kouluvaatteet, puhelin tai vähintään liittymä, bussikortit ja vastaavat, harrasteiden aloittamiset). Ja onhan huolehdittava että lähtijällä on passi voimassa koko vuodeksi, kunnon matka-arkku tai vastaava, puhelin ja kannettava. Tukka leikattu. Reseptit uusittu. Vuoden aikana saattaa tulla yllättäviä reissurahatarpeita, jos vaikkapa koulun kautta avautuu mahdollisuus käydä naapurimaassa tms. Näistä voi tietenkin kieltäytyä jos siltä tuntuu.
Vaikka teini itse huolehtisi järjestön vaihtariksi hakeutumisesta (yhteydenotot, haastattelut) ja hakuprosessista (lomakkeiden täyttämiset, todistusten kopioinnit, lääkärintodistuksen hakemiset, kirjeiden kirjoittamiset tulevalle perheelle), kuormittaa prosessi tai vähintään siitä keskustelu myös perhettä. Ei se ihan nollaenergialla mene. Ja onhan se teinille niin iso juttu, että tietenkin jutella haluaakin. Miltä lähtö tuntuu, onko kaikki tehty mikä piti, mitä perheelle voisi kirjoittaa, mitä he tarkoittavat kun he kirjoittavat noin, miltä koulu vaikuttaa... Miten paljon ollaan vuoden aikana yhteydessä, mitä tehdään jos käy näin tai näin. Oman koulun suuntaankin on oltava yhteydessä ja huolehdittava poissaolosta ja kurssivalinnoista.
Itselle kannattaa ottaa vaihtari kotiin, jos suinkin mahdollista. Hän tulee osaksi perhettä siinä mielessä että hän syö yhteisessä pöydässä ja hänellä on oltava kunnollinen paikka nukkua ja opiskella. Muuten hän on vastuussa omista kuluistaan. Kokeiltu on, vaihtarin voi ahtaa myös isoon perheeseen ja jaettuun huoneeseen, kunhan mielen ja arjen rakenteet joustavat molemmin puolin. Onhan se rasittavaa, ja hiukan täytyy skarpata ruoanlaitossa ja hetken-aikaa-tuntemattoman teinin kanssa puhumisessa, mutta tällä investoinnilla saa hienon kansainvälisyyskasvatuksen koko perheelle, ja pysyvän kontaktin johonkin toiseen maahan. Järjestöllä on paikallinen edustus joka tukee jos ongelmia ilmenee. Järjestö myös järjestää retkiä ja tapahtumia vaihtareille vuoden aikana, eli perheen ei tarvitse stressata siitä jos ulkomaalaiselle vieraalle ei ehdi esitellä Suomen nähtävyyksiä.
Saa siitä oman teinin isäntäperheestä myös kontaktin, jonne on todennäköisesti aina tervetullut. Minua henkilökohtaisesti on yllättänyt eniten se, miten isossa roolissa perheet (sekä lähettävä että vastaanottava) ovat näissä teinien oppilasvaihdoissa. Ja miten paljon perheet näistä saavat, puolin ja toisin.
Oppii taas hiukan enemmän jakamaan vanhemmuuttaan, ja luottamaan aiemmin tuntemattomiin ihmisiin.
Teineille kokemus tuntuu olevan useimmiten valtavan tärkeä ja kasvattava. Sama ihminen sieltä tulee takaisin kuin menikin, mutta kypsyneenä ja asiat hiukan eri lailla näkevänä. Osa terävistä kulmista on hioutunut, ja oma perhe ei vaikuta niin mahdottomalta kuin ehkä ennen vaikutti. Tietenkin on hyvin henkilökohtaista se millainen kokemus on, ja miten se vaikuttaa ja miten sen koko elämän mittakaavassa arvottaa. Useimmat aikuiset jotka ovat vaihdossa olleet, kokevat sen merkityksellisenä ja hyvänä.
Suosittelen!
Heinäkuun loppu
Raskas helle edelleen koko Suomen päällä. Puoliso ja 17-vuotias tulivat kotiin vaellukseltaan. Kilometrejä tuli autolla enemmän kuin jalkaisin, mutta olivat nähneet myös hienoja tunturiylänkömaisemia.
Vanhimmainen on pari viikkoa vielä kesätöissä. Kesäauto taisi heittää henkensä, tai jatkaa kituuttelua kunhan joku kaverinkaveri tekisi moottoriremonttia. Tytöllä alkaa pian viimeinen vuosi IB-lukiossa. Saa nähdä miten raskaaksi se osoittautuu, ja miten paljon aikaa jää auton laittamiselle.
Koetan olla kärsivällisesti vähällä tekemisellä ja helteisessä Jyväskylässä. Huoh. MM-ralli on päällä. Huoh!
Vanhimmainen on pari viikkoa vielä kesätöissä. Kesäauto taisi heittää henkensä, tai jatkaa kituuttelua kunhan joku kaverinkaveri tekisi moottoriremonttia. Tytöllä alkaa pian viimeinen vuosi IB-lukiossa. Saa nähdä miten raskaaksi se osoittautuu, ja miten paljon aikaa jää auton laittamiselle.
Koetan olla kärsivällisesti vähällä tekemisellä ja helteisessä Jyväskylässä. Huoh. MM-ralli on päällä. Huoh!
torstai 26. heinäkuuta 2018
Elämän koko kuva
Tarkastelin oikeassa sivupalkissa olevaa tunnistepilveä, missä kerrotaan montako kertaa blogissa on ko. tunnisteella merkittyjä tekstejä kirjoitettu.
Yli sata kertaa on tullut tässä kymmenen vuoden aikana käytettyä tunnisteita perhe (434 kpl), työ (392 kpl), menot (210 kpl), harrasteet (209 kpl), yhteiskunta (185 kpl), kirjat (178 kpl), tutkimus (160 kpl), talo (145 kpl), hassua (125 kpl), teinit (116 kpl), elämäntaito (109 kpl), terveys (106 kpl), viherpiperrys (105 kpl), koululaiset (104 kpl), vanhemmuus (104 kpl) ja Lappi (100 kpl).
Sitähän tämä on ollut. Perhettä, työtä, vanhemmuutta. Onneksi myös menoja, lukemista ja elämäntaidon opettelua. Ja onneksi tunnistetta "hassua" on tullut käytettyä paljon useammin kuin tunnistetta "ärsy" ja "vihastus".
Sitten on tullut oltua jonkin verran mieltä niin politiikasta kuin parisuhteestakin, vauvoja ja vanhenemista unohtamatta. Yhden kerran olen merkannut tunnisteeksi seuraavat: Lontoo, Sveitsi, askartelu, autokoulu, fysiikka, inspiraatio, joulu, kauhukirjat, kielet, lukio, matematiikka, nykyaika, penkkiurheilu ja vaihtoehtohistoriat.
Elämän koko kuva?
Yli sata kertaa on tullut tässä kymmenen vuoden aikana käytettyä tunnisteita perhe (434 kpl), työ (392 kpl), menot (210 kpl), harrasteet (209 kpl), yhteiskunta (185 kpl), kirjat (178 kpl), tutkimus (160 kpl), talo (145 kpl), hassua (125 kpl), teinit (116 kpl), elämäntaito (109 kpl), terveys (106 kpl), viherpiperrys (105 kpl), koululaiset (104 kpl), vanhemmuus (104 kpl) ja Lappi (100 kpl).
Sitähän tämä on ollut. Perhettä, työtä, vanhemmuutta. Onneksi myös menoja, lukemista ja elämäntaidon opettelua. Ja onneksi tunnistetta "hassua" on tullut käytettyä paljon useammin kuin tunnistetta "ärsy" ja "vihastus".
Sitten on tullut oltua jonkin verran mieltä niin politiikasta kuin parisuhteestakin, vauvoja ja vanhenemista unohtamatta. Yhden kerran olen merkannut tunnisteeksi seuraavat: Lontoo, Sveitsi, askartelu, autokoulu, fysiikka, inspiraatio, joulu, kauhukirjat, kielet, lukio, matematiikka, nykyaika, penkkiurheilu ja vaihtoehtohistoriat.
Elämän koko kuva?
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
Mitäs tässä on tehty
Pidetty hellettä, vähän niin kuin pakkasta pidetään. Lähetetty puoliso ja 17-vuotias pohjoiseen, niin kuin suunnitelmissa tälle kesälle oli. Edellisen kerran kun puolison piti kiivetä norjalaiselle Bárràs -tunturille, hän erehtyi jopa maasta ja kiipesi ruotsalaiselle Pältsanille. Ehkä nyt on koordinaatit enemmmän kohdillaan.
Otettu rennosti. Koetettu olla kärsivällisiä. Ei ole juuri kokkailtu, vaikka tarkoitus oli.
On luettu ihanan ahmimalla Pendergastia, kamalaa Kobra -virusta ja jopa laatukirjallisuutta: Jumalaiset jajasiskot olivat säilyttäneet viehätyksenä ja samalta tuntuu Alkumetsän ekat kappaleet. Angela Carter on jotenkin väljähtynyt sinne 80-luvulle.
The Tunnel on jopa parempi kuin alkuperäinen, ja olen pystynyt uppoutumaan ihanasti sarjaan. Muuta ei ole tullutkaan katsottua. Saa nähdä, nyt alkaa ralliviikonloppu eikä Jyväskylässä halua liikkua minnekään. Ehkä pidämme nuorimmaisen kanssa hellettä katsomalla huonot Star Warsin alkuleffat, ne I-III (joita hän ei ole vielä saanut katsoa).
On pelattu kirjastosta lainattua Agricolaa, joka on aivan mainio maanviljelys -peli. 9-vuotiaan kanssa on tehty ihan vähän sääntöhelpotuksia, mutta ihan vähän vaan.
Sairaslomailuissa on puolensa. Ihan oikeasti en tiedä, miten saan aivot käyntiin viikon päästä, kun loma loppuu!
Otettu rennosti. Koetettu olla kärsivällisiä. Ei ole juuri kokkailtu, vaikka tarkoitus oli.
On luettu ihanan ahmimalla Pendergastia, kamalaa Kobra -virusta ja jopa laatukirjallisuutta: Jumalaiset jajasiskot olivat säilyttäneet viehätyksenä ja samalta tuntuu Alkumetsän ekat kappaleet. Angela Carter on jotenkin väljähtynyt sinne 80-luvulle.
The Tunnel on jopa parempi kuin alkuperäinen, ja olen pystynyt uppoutumaan ihanasti sarjaan. Muuta ei ole tullutkaan katsottua. Saa nähdä, nyt alkaa ralliviikonloppu eikä Jyväskylässä halua liikkua minnekään. Ehkä pidämme nuorimmaisen kanssa hellettä katsomalla huonot Star Warsin alkuleffat, ne I-III (joita hän ei ole vielä saanut katsoa).
On pelattu kirjastosta lainattua Agricolaa, joka on aivan mainio maanviljelys -peli. 9-vuotiaan kanssa on tehty ihan vähän sääntöhelpotuksia, mutta ihan vähän vaan.
Sairaslomailuissa on puolensa. Ihan oikeasti en tiedä, miten saan aivot käyntiin viikon päästä, kun loma loppuu!
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
Positiivinen ongelma
Se taitaa olla positiivinen ongelma, kun toipumisessa haasteellisimmalta tuntuu jaksaa olla kärsivällinen ja kestää pitkästymistä ja toimettomuutta.
Kuumakin on. Muistellaan tätä sitten tammikuussa kun joka paikassa palelee.
Kuumakin on. Muistellaan tätä sitten tammikuussa kun joka paikassa palelee.
tiistai 17. heinäkuuta 2018
Raportti
Täytynee raportoida miltä tuntuu kun operaatiosta on viitisen päivää.
Leikkaus meni hyvin, suunnitellusti. Nukutus ja siitä heräileminen oli mielenkiintoinen kokemus, ei mitenkään paha. Olin sairaalalla melko tasan vuorokauden; ensimmäiseksi yöksi jäin mielelläni "valvottavaksi" ja olihan siinä vähän pahoinvointia ja aineenvaihdunnan herättelyä ekoina tunteina. Kiva oli kuitenkin tulla kotiin nukkumaan, suihkuun, ja syömään mielekkäämpää ruokaa (muutakin kuin sosekeittoa, jugurttia ja makeita mehuja). Ekat päivät tuntui aika epämukavalta ja piti muistaa ottaa kipulääkkeitä säännöllisesti ja huolehtia tikkien peitteenä olevista teipeistä ja siitä mitä söi ja joi jne. Yöuni oli hyvin katkonaista. Ja päivällä piti koettaa olla oikeasti jouten, mitä nyt kävellä huoneesta toiseen säännöllisesti. Siinä mielessä jalkapallon loppupäivät ja nuorten yleisurheilun MM-kisat osuivat hyvään saumaan.
Nyt on ollut jo pari päivää normaalimpi olo. Vatsaa täytyy varoa ja kurottelua ja kyyristelyä, mutta olen käynyt pienillä kävelyillä (kunhan helle helpottaa illalla kymmeneltä) ja nukkunut paremmin. Kotitöihin tekee mieli tarttua hissukseen (ja sehän vaan edistää paranemista). Lääkkeet otan enää aamuin illoin. Autolla ajoin Prismalle ja takaisin eikä tehnyt pahaa. Eli toipuminen sujuu tällä hetkellä ilman yllätyksiä. Täytyy muistaa ottaa iisisti että sama meno jatkuisi. Olen kuitenkin vielä pari viikkoa sairaslomalla, ja olisi osattava olla.
Olkoon suunnitelmissa siis pysyä pois koneelta! Kävellä mutta myös levätä. Välttää helteen haittoja ja juoda paljon, syödä edelleen hedelmiä niin paljon kuin vaan kykenen. Lukea edelleen hölmöjä dekkareita mutta mikäpä jottei myös jaja-siskoja. Sopivasti koukutuin eilen Areenasta löytyneeseen The Tunnel -versioon Sillasta. Nuorimmainenkin tulee illalla kotiin. Hänen kanssaan on tarkoituksena kahlailla uimarannoilla ja pelata Agricolaa. Loppuviikosta seuraamme Kalevan kisoja. Eli mukavaa ja kevyttä kesätekemistä ja stressin välttelyä olisi tarkoitus tehdä tämä sairasloma.
Mikä ettei sen jälkeenkin?
Leikkaus meni hyvin, suunnitellusti. Nukutus ja siitä heräileminen oli mielenkiintoinen kokemus, ei mitenkään paha. Olin sairaalalla melko tasan vuorokauden; ensimmäiseksi yöksi jäin mielelläni "valvottavaksi" ja olihan siinä vähän pahoinvointia ja aineenvaihdunnan herättelyä ekoina tunteina. Kiva oli kuitenkin tulla kotiin nukkumaan, suihkuun, ja syömään mielekkäämpää ruokaa (muutakin kuin sosekeittoa, jugurttia ja makeita mehuja). Ekat päivät tuntui aika epämukavalta ja piti muistaa ottaa kipulääkkeitä säännöllisesti ja huolehtia tikkien peitteenä olevista teipeistä ja siitä mitä söi ja joi jne. Yöuni oli hyvin katkonaista. Ja päivällä piti koettaa olla oikeasti jouten, mitä nyt kävellä huoneesta toiseen säännöllisesti. Siinä mielessä jalkapallon loppupäivät ja nuorten yleisurheilun MM-kisat osuivat hyvään saumaan.
Nyt on ollut jo pari päivää normaalimpi olo. Vatsaa täytyy varoa ja kurottelua ja kyyristelyä, mutta olen käynyt pienillä kävelyillä (kunhan helle helpottaa illalla kymmeneltä) ja nukkunut paremmin. Kotitöihin tekee mieli tarttua hissukseen (ja sehän vaan edistää paranemista). Lääkkeet otan enää aamuin illoin. Autolla ajoin Prismalle ja takaisin eikä tehnyt pahaa. Eli toipuminen sujuu tällä hetkellä ilman yllätyksiä. Täytyy muistaa ottaa iisisti että sama meno jatkuisi. Olen kuitenkin vielä pari viikkoa sairaslomalla, ja olisi osattava olla.
Olkoon suunnitelmissa siis pysyä pois koneelta! Kävellä mutta myös levätä. Välttää helteen haittoja ja juoda paljon, syödä edelleen hedelmiä niin paljon kuin vaan kykenen. Lukea edelleen hölmöjä dekkareita mutta mikäpä jottei myös jaja-siskoja. Sopivasti koukutuin eilen Areenasta löytyneeseen The Tunnel -versioon Sillasta. Nuorimmainenkin tulee illalla kotiin. Hänen kanssaan on tarkoituksena kahlailla uimarannoilla ja pelata Agricolaa. Loppuviikosta seuraamme Kalevan kisoja. Eli mukavaa ja kevyttä kesätekemistä ja stressin välttelyä olisi tarkoitus tehdä tämä sairasloma.
Mikä ettei sen jälkeenkin?
keskiviikko 11. heinäkuuta 2018
Tunteet pinnassa
Tunteet on ehkä pinnassa johtuen loppuviikon operaatiosta (kts. edellinen postaus), mutta olivat ne muistaakseni pinnassa kymmenen vuotta sittenkin kun edellisen kerran oltiin sirkuksessa.
Oltiin siis sirkuksessa eilen illalla, kun kerran voitiin - ja kun hermostuneisuutta on pidettävä aisoissa miellyttävällä tekemisellä.
Miten se onkaan hienoa! Herättää monimutkaisia ajatuksia. Kuten sen, että maailmassa on oikeasti välttämättömiä hommia (vaikka maanviljelys ja sairaanhoito) ja sitten vähemmän välttämättömiä mutta oikeiksi töiksi luettuja (vaikka mainostaminen ja kosmetologia). Sitten on se mitä toiset pitävät luksuksena, toiset ihmisyydelle välttämättömänä (tieteet, taiteet, urheilu - itse huseeraan tällä tontilla omalla vaatimattomalla panoksellani). Sirkus on mielestäni vielä eri tasolla. Käytännössä nimettömät ihmiset - nuoret ja vanhat, miehet ja naiset - suhtautuvat haudanvakavasti tehtäväänsä, olipa se lakaiseminen tai trapetsitaiteilu. Ammattimaisilla viihdyttäjäeleillä ja -hymyillä myydään poppareita ja syöksytään ilman halki. Kierretään tuppukylästä toiseen niin kuin jo 250 vuotta on perinteinen sirkus tehnyt. Tarjotaan meille muille mahdollisuus edes hetkellisesti kokea jotakin puhtaan hyödytöntä ja sitä kautta jotakin ylimaallista. Niin kauan kun sirkus kiertää, kaikki on hyvin?
Oltiin siis sirkuksessa eilen illalla, kun kerran voitiin - ja kun hermostuneisuutta on pidettävä aisoissa miellyttävällä tekemisellä.
Miten se onkaan hienoa! Herättää monimutkaisia ajatuksia. Kuten sen, että maailmassa on oikeasti välttämättömiä hommia (vaikka maanviljelys ja sairaanhoito) ja sitten vähemmän välttämättömiä mutta oikeiksi töiksi luettuja (vaikka mainostaminen ja kosmetologia). Sitten on se mitä toiset pitävät luksuksena, toiset ihmisyydelle välttämättömänä (tieteet, taiteet, urheilu - itse huseeraan tällä tontilla omalla vaatimattomalla panoksellani). Sirkus on mielestäni vielä eri tasolla. Käytännössä nimettömät ihmiset - nuoret ja vanhat, miehet ja naiset - suhtautuvat haudanvakavasti tehtäväänsä, olipa se lakaiseminen tai trapetsitaiteilu. Ammattimaisilla viihdyttäjäeleillä ja -hymyillä myydään poppareita ja syöksytään ilman halki. Kierretään tuppukylästä toiseen niin kuin jo 250 vuotta on perinteinen sirkus tehnyt. Tarjotaan meille muille mahdollisuus edes hetkellisesti kokea jotakin puhtaan hyödytöntä ja sitä kautta jotakin ylimaallista. Niin kauan kun sirkus kiertää, kaikki on hyvin?
Hermot pinnassa
Kesää, kohti lomaa.
Ja kohti uusia kokemuksia, kuten äitini rohkaisevasti sanoo. Oma lomani on tänä vuonna pääosin toipumislomaa. Naiseus on aiheuttanut kaikenlaista pientä mutta ärsyttävää viime vuosina, eikä aiemmin hehkuttamani lopullinen ehkäisymenetelmä (implanteilla sterilisointi) myöskään ole ollut oireeton. Olen siis menossa tämän viikon lopulla vielä lopullisempaan operaatioon, eli kohdunpoistoon. Leikkauksen pitäisi olla hyvin siedetty ja sellainen joka parantaa elämänlaatua oleellisesti heti kunhan toipuminen on hyvin sujunut. Koetan ajatella positiivisia ajatuksia ja odottaa innolla. Tässä vaiheessa alkaa pinnalle nousta myös hermostumista ja pelkoa. Ja kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita tietenkin liittyy koko prosessiin. Näitä olen pyrkinyt purkamaan niin perheenjäsenille kuin ystävillekin.
Ei muuta kuin positiivisia ajatuksia päähän, ja kotiin mieleistä ruokaa, tarvitttava lääkearsenaali, hyvää luettavaa ja varmistus että The tunnel on Areenasta katsottavissa. Nuorimmainen viikoksi mummulle (ettei tarvitse jaksaa jutella, eikä myöskään kantaa juttelemattomuudesta huonoa mieltä), teineille käskynjako, ja ilo ja onni siitä että puoliso on, ja aikoo olla lomalla ja huolehtimassa.
Ja kohti uusia kokemuksia, kuten äitini rohkaisevasti sanoo. Oma lomani on tänä vuonna pääosin toipumislomaa. Naiseus on aiheuttanut kaikenlaista pientä mutta ärsyttävää viime vuosina, eikä aiemmin hehkuttamani lopullinen ehkäisymenetelmä (implanteilla sterilisointi) myöskään ole ollut oireeton. Olen siis menossa tämän viikon lopulla vielä lopullisempaan operaatioon, eli kohdunpoistoon. Leikkauksen pitäisi olla hyvin siedetty ja sellainen joka parantaa elämänlaatua oleellisesti heti kunhan toipuminen on hyvin sujunut. Koetan ajatella positiivisia ajatuksia ja odottaa innolla. Tässä vaiheessa alkaa pinnalle nousta myös hermostumista ja pelkoa. Ja kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita tietenkin liittyy koko prosessiin. Näitä olen pyrkinyt purkamaan niin perheenjäsenille kuin ystävillekin.
Ei muuta kuin positiivisia ajatuksia päähän, ja kotiin mieleistä ruokaa, tarvitttava lääkearsenaali, hyvää luettavaa ja varmistus että The tunnel on Areenasta katsottavissa. Nuorimmainen viikoksi mummulle (ettei tarvitse jaksaa jutella, eikä myöskään kantaa juttelemattomuudesta huonoa mieltä), teineille käskynjako, ja ilo ja onni siitä että puoliso on, ja aikoo olla lomalla ja huolehtimassa.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
Päivä menneessä, päivä nykyhetkessä
Rauhallinen kesäpäivä. Istuin keittiönpöydän ääressä muuttamassa vanhaa Poromies -lehdessä kuvaajamuodossa julkaistua aineistoa takaisin numeroiksi (lue: mittasin palkkien pituuksia viivoittimen avulla). Samalla autoin 17-vuotiasta kirjoittamaan kohteliasta kirjettä tulevalle isäntäperhelleen Birminghamissa. Puoliso oli 19-vuotiaan kanssa ajelulla Kouvolassa. Vanhimmainen osti ensimmäisen oman autonsa. Kaamean ihana teinibemari se on.
Kumma olisi, jos teini-ikäisten vanhemmuus ei pitäisi virkeänä.
Kumma olisi, jos teini-ikäisten vanhemmuus ei pitäisi virkeänä.
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Heinäkuun hämärässä
Jalkapalloa. Futista. Jalkapalloa - tylsiä pelejä ja jännittäviä pelejä.
Vajaa viikko mökillä ikäjakaumalla 9-82v. Kaikki hyvin.
Nyt nuorimmainen lastenleirillä. Tuntuu että voi tehdä ihan mitä huvittaa. Esimerkiksi istua koneella perkaamassa sähköpostia ja käydä ostamassa suolalihaa Tiituspohjan palvarilta.
Pojat lomalla, eli tietsikkavuoroja on jaettava kovalla kädellä.
Meille elokuussa tuleva thaimaalainen tyttö lähetti sähköpostia - vaihto alkaa tuntua todelta. Kun vielä oma 17-vuotias sai oman sijoitustietonsa juuri äsken. Pojasta tulee vajaaksi vuodeksi birminghamilainen. Hänkin pääsee totuttautumaan ajatukseen, että hänen ensi vuoden vanhempansa ovat reilusti vanhempia kuin omat, eikä kotona ole muita lapsia. Toinen, erimaalainen sijoitus sen sijaan saattaa perheessä olla. Nämä menevät niin, että alkuun järjestön esittämä sijoitus tuntuu vähän oudolta. Parin päivän pureskelun jälkeen se alkaa tuntua luontevalta, juuri itselle sopivalta.
Vajaa viikko mökillä ikäjakaumalla 9-82v. Kaikki hyvin.
Nyt nuorimmainen lastenleirillä. Tuntuu että voi tehdä ihan mitä huvittaa. Esimerkiksi istua koneella perkaamassa sähköpostia ja käydä ostamassa suolalihaa Tiituspohjan palvarilta.
Pojat lomalla, eli tietsikkavuoroja on jaettava kovalla kädellä.
Meille elokuussa tuleva thaimaalainen tyttö lähetti sähköpostia - vaihto alkaa tuntua todelta. Kun vielä oma 17-vuotias sai oman sijoitustietonsa juuri äsken. Pojasta tulee vajaaksi vuodeksi birminghamilainen. Hänkin pääsee totuttautumaan ajatukseen, että hänen ensi vuoden vanhempansa ovat reilusti vanhempia kuin omat, eikä kotona ole muita lapsia. Toinen, erimaalainen sijoitus sen sijaan saattaa perheessä olla. Nämä menevät niin, että alkuun järjestön esittämä sijoitus tuntuu vähän oudolta. Parin päivän pureskelun jälkeen se alkaa tuntua luontevalta, juuri itselle sopivalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)