Muistoja marraskuisesta Ilmatieteen laitoksen Pyryn päivän lumitutkimusseminaarista. Päivän aikana kuuli ihastuttavia keskustelunpätkiä esittäjien, kommentoijien ja puheenjohtajien välillä.
Ilmatieteen laitoksen tutkija: ”Niin mistä nuo lumisateet teillä tulee?"
Ympäristökeskuksen tutkija: ”No ne on niitä teidän lumisateita.”
(Tästä muistuu mieleen taannoin Ruotsin Ilmatieteen laitoksella kuultu mallintajien keskustelu siitä, mitä lumisateen syntyessä ilmakehään vapautuvalle lämmölle oikein pitäisi säämallissa tehdä. No en minä tiedä! Onneksi luonto tietää.)
(Tästä muistuu mieleen taannoin Ruotsin Ilmatieteen laitoksella kuultu mallintajien keskustelu siitä, mitä lumisateen syntyessä ilmakehään vapautuvalle lämmölle oikein pitäisi säämallissa tehdä. No en minä tiedä! Onneksi luonto tietää.)
Ja mallintaja analysoi omaa työtään: ”Ahkerasti yritetään päästä mahdollisimman helpolla eteenpäin.”
”Ei tässä mitään hävettävää ole!” Rohkaisee puheenjohtaja.
”No eeeei – meidän hienoin malli tämä on.”
(Ja tästä tietenkin muistui taas jotain mieleen, se kun puhelimessa mallinnustyöasioista puhuva puolisoni kuulosti hetken joko Luojan pääarkitehdilta tai sitten Douglas Adamsin kirjan Romppaselta: "Joo minä teen sen tänään, minä teen ensin nämä rantaviivat.")
(Ja tästä tietenkin muistui taas jotain mieleen, se kun puhelimessa mallinnustyöasioista puhuva puolisoni kuulosti hetken joko Luojan pääarkitehdilta tai sitten Douglas Adamsin kirjan Romppaselta: "Joo minä teen sen tänään, minä teen ensin nämä rantaviivat.")
Ja Etelämantereella mittauksia tehnyt kyselee Grönlannissa mitanneilta: ”Miten te saitte sen mittarin hankeen? Oliko teillä käsipora?”
”Joo, mutta sillä ei saa siistiä reikää.”
(Viimeisimmästä tuli mieleen se, miten jotkut Etelämantereen jäätikkötutkijat olivat käyttäneet työkaluina muun muassa lattianhiomakonetta ja moottorisahaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti