Harkitseeko teininne vaiho-oppilaaksi lähtöä? Muutama sana omasta kokemuksestamme. Meiltä on siis vanhimmainen ollut vuoden Italiassa, ja toiseksi vanhimmainen on lähdössä Iso-Britanniaan. Ja meillä on ollut italialainen vaihtari asumassa puoli vuotta, ja thaimaalainen on tulossa vuodeksi.
Rahaa menee kun vaihtariksi lähtee. Meillä ei ole kokemusta rotary -järjestön kautta lähdöstä, silloin rahaa menisi ilmeisesti hiukan vähemmän. Mutta muuten kannattaa varautua asuntolainan lyhennysvapaaseen tai johonkin muuhun järjestelyyn. Vaihtoa järjestävä järjestö ottaa varausmaksun heti kun vaihtoonlähtö varmistuu (myöhään syksyllä, jos lähtö on elo/syyskuussa) ja lähettää laskuja pitkin lähtöä edeltävää vuotta. Myös vakuutuslaskun. Järjestön ottaman ison summan lisäksi rahaa menee kuukausittaisiin menoihin siellä vaihtomaassa, joskaan teini ei ole kotona syömässä ja ostamassa lukiokirjoja ja harrastamassa. Eli se on ehkä plus-miinus-nolla, se kulu. Mutta just ennen lähtöä on huolehdittava että teinin tilillä on riittävästi ensimmäisten viikkojen kuluihin (mahdolliset kouluvaatteet, puhelin tai vähintään liittymä, bussikortit ja vastaavat, harrasteiden aloittamiset). Ja onhan huolehdittava että lähtijällä on passi voimassa koko vuodeksi, kunnon matka-arkku tai vastaava, puhelin ja kannettava. Tukka leikattu. Reseptit uusittu. Vuoden aikana saattaa tulla yllättäviä reissurahatarpeita, jos vaikkapa koulun kautta avautuu mahdollisuus käydä naapurimaassa tms. Näistä voi tietenkin kieltäytyä jos siltä tuntuu.
Vaikka teini itse huolehtisi järjestön vaihtariksi hakeutumisesta (yhteydenotot, haastattelut) ja hakuprosessista (lomakkeiden täyttämiset, todistusten kopioinnit, lääkärintodistuksen hakemiset, kirjeiden kirjoittamiset tulevalle perheelle), kuormittaa prosessi tai vähintään siitä keskustelu myös perhettä. Ei se ihan nollaenergialla mene. Ja onhan se teinille niin iso juttu, että tietenkin jutella haluaakin. Miltä lähtö tuntuu, onko kaikki tehty mikä piti, mitä perheelle voisi kirjoittaa, mitä he tarkoittavat kun he kirjoittavat noin, miltä koulu vaikuttaa... Miten paljon ollaan vuoden aikana yhteydessä, mitä tehdään jos käy näin tai näin. Oman koulun suuntaankin on oltava yhteydessä ja huolehdittava poissaolosta ja kurssivalinnoista.
Itselle kannattaa ottaa vaihtari kotiin, jos suinkin mahdollista. Hän tulee osaksi perhettä siinä mielessä että hän syö yhteisessä pöydässä ja hänellä on oltava kunnollinen paikka nukkua ja opiskella. Muuten hän on vastuussa omista kuluistaan. Kokeiltu on, vaihtarin voi ahtaa myös isoon perheeseen ja jaettuun huoneeseen, kunhan mielen ja arjen rakenteet joustavat molemmin puolin. Onhan se rasittavaa, ja hiukan täytyy skarpata ruoanlaitossa ja hetken-aikaa-tuntemattoman teinin kanssa puhumisessa, mutta tällä investoinnilla saa hienon kansainvälisyyskasvatuksen koko perheelle, ja pysyvän kontaktin johonkin toiseen maahan. Järjestöllä on paikallinen edustus joka tukee jos ongelmia ilmenee. Järjestö myös järjestää retkiä ja tapahtumia vaihtareille vuoden aikana, eli perheen ei tarvitse stressata siitä jos ulkomaalaiselle vieraalle ei ehdi esitellä Suomen nähtävyyksiä.
Saa siitä oman teinin isäntäperheestä myös kontaktin, jonne on todennäköisesti aina tervetullut. Minua henkilökohtaisesti on yllättänyt eniten se, miten isossa roolissa perheet (sekä lähettävä että vastaanottava) ovat näissä teinien oppilasvaihdoissa. Ja miten paljon perheet näistä saavat, puolin ja toisin.
Oppii taas hiukan enemmän jakamaan vanhemmuuttaan, ja luottamaan aiemmin tuntemattomiin ihmisiin.
Teineille kokemus tuntuu olevan useimmiten valtavan tärkeä ja kasvattava. Sama ihminen sieltä tulee takaisin kuin menikin, mutta kypsyneenä ja asiat hiukan eri lailla näkevänä. Osa terävistä kulmista on hioutunut, ja oma perhe ei vaikuta niin mahdottomalta kuin ehkä ennen vaikutti. Tietenkin on hyvin henkilökohtaista se millainen kokemus on, ja miten se vaikuttaa ja miten sen koko elämän mittakaavassa arvottaa. Useimmat aikuiset jotka ovat vaihdossa olleet, kokevat sen merkityksellisenä ja hyvänä.
Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti