Hurraa kuivalle betonille!

Remonttimies mittaili kylppärin lattiasta kosteuksia, ja totesi betonin olevan kyllin kuivaa huoneen jatkotöille. Kohta tulee siis poika laittamaan levyjä seiniin! Kiva! Ei ole enää monta viikkoa kun saadaan taas pyykkikone käyttöön! Eilen pestiin nyrkkipyykkiä, ja tänään puoliso pesee kaksi koneellista vanhempiensa luona pääkaupunkiseudulla käydessään. Onneksi ei ole vaippaikäisiä eikä enää onneksi yökastelijoitakaan.

Päätin tänään jäädä töihin kotiin, vaikka pari edellistä päivää sujuivatkin ihan hyvin yliopiston tiloissa. Artikkeliin ilmestyi jopa uusia sanoja, ja syksyn kokousmatkojen rytmittämää muiden töiden edistämistä saatiin suunniteltua ruotsalaisen kollegan kanssa. En vaan vieläkään saa läppäriäni yliopiston langattomaan verkkoon, ja netittömänä ja sähköpostittomana on vähän silmäpuoli olo. Kotona toimii netti, ja vessaan ja ruokalaan on lyhyempi matka.

Sumuista on, ja harmaata. Aika hurjalta tuntuu lähettää koululaisia aamuisin matkaan - ei niinkään harmauden vuoksi, vaan siksi, että niitä lähtee kaksi. Ekaluokkalainen kävelee nyt jo toista viikkoa itsenäisesti kouluun, ja tällä viikolla kokeillaan myös iltapäivähoidosta yksin tuloa. Poika tuntee itsensä isoksi ja pystyväksi, ja onhan se sitä myös. Hiukan haparointia tosin vanhemman rooli tässä tilanteessa, jälleen kerran, sillä esikoinen ei tuossa vaiheessa vielä lainkaan halunnut tehdä matkoja itsekseen. Teorian tasolla aina tietää, että lapset ovat keskenään erilaisia, ja siksi heidän tarpeisiinsa on reagoitava eri tavalla. Käytännön tasolla tämä tieto siirtyy hiukkasen tahmeasti ("No ei kai nyt noin tehdä, kun ei ennenkään ole noin tehty!" "Ole nyt samalainen kuin siskosi!").

Valkoisen miehen lintukoto

Tulipa yleistettyä ja luokiteltua ihmisiä urakalla aamulla. Meillä oli treffit hoitotädin kanssa kirkon parkkiksella, kun joku hoitolapsista meni kerhoon. Äidit ja isät saattoivat lapsiaan kerhoilemaan, ja yhtäkkiä pisti silmään miten lapsukaiset tuotiin autoilla - kiiltävillä, uudehkoilla, kalliin merkkisillä autoilla. Samalla tuli mieleen, miten puhtaan suomalaisilta kaikki naapuruston lapset ja aikuiset ovat vaikuttaneet. Vissiin neljätoista vuotta Itä-Helsingissä sääti värisilmää sen verran, että näin kirkkaan valkoinen kaupunginosa kiinnittää huomion. "Kato kun on oikea ylemmän keskiluokan valkoinen paratiisi!" (Puoliso ei onneksi sanonut, että kato ketkä muiden mukana tuovat jälkikasvuaan autolla, eikä huomauttanut ihonväristäkään...)

Tuulahdus lähimenneisyydestä

Oi, sain sähköpostiini kutsun EU-asiantuntijoiden kokoukseen aiheesta ilmastosopimukseen liittyvät velvoitteet koulutuksesta, kasvatuksesta ja tiedottamisesta ilmastoasioihin liittyen. Joskus menneessä työelämässä tämäkin on ollut, lyhyen hetken, osa toimenkuvaa, muttei enää. Eli roskikseen meni se kutsu. Mutta tuli kuitenkin sellainen lämmin henkäys, joka muistutti että noiden virkamiestenkin joukossa oli kiva ja mahdollista tehdä työtä, semmoinen byrokratiakin käsittelee tärkeitä asioita ja sen pohjimmaisena tavoitteena on parantaa maailmaa – ja moni noista tyypeistä oli oikeasti innostunut ja mukava. Muistan ranskalaisen rouvan, espanjalaisen harmaapäisen miehen ja monta kovaäänistä afrikkalaista. Kaikilla sydämen asiana JAKAA TIETOA, KERTOA ETEENPÄIN, SAADA AIKAAN MUUTOS ASENTEISSA JA TOIMINNASSA.

Pakko huomauttaa vielä, että Suomi on ollut ja on hiljainen ja passiivinen tässä asiassa. Liittyy siihen, että pienessä maassa tekijöitä on vähän, ja ”pelkkä puhe” nähdään toissijaisena sen rinnalla, että neuvotellaan pitkän aikavälin sopimuksia ja hierotaan eteenpäin oikeisiin päästövähennyksiin johtavia toimia. Näissä Suomi on toiminut ja vissiin toimii aika tehokkaasti noissa kokouksissa maailmalla. Vaikka niitä saavutuksia ei aina pöydälle nostetakaan.

Joskus tuntuu, että itsellä on valtava määrä haaveita ja toiveita ja pyrkimyksiä, ihan toisilleen vastakkaisiakin. Yksi niistä, sitä haluaisin-olla-supersankari –luokkaa, on halu joskus työskennellä YK:n hommissa. Vaikka sitten kotimaassa. Mutta mieluiten tietenkin Afrikassa, nimenomaan ilmastoasioihin liittyen. Ehkä se onnistuu, joskus sitten kun menee itsekin siihen rouva ja harmaapää –kategoriaan - ?

Tilanne kertaa neljä

Remontin tilanne: puupinnat ovat näkyvillä ja betonilattia jyrsitty esiin. Maanantaina mitataan lattian kosteustilanne, mikä ratkaisee sen päästäänkö huonetta rakentamaan heti, vai onko kuivatettava lisää. Jotteivät remonttiasiat jäisi liian pienelle painoarvolle elämässämme, näytimme saunakammaria puolison pomon tutulle remonttimiehelle. Saattaa tulla kammarin ehostuskin eteen ennen talvea. Se tietäisi parempia oloja vieraillemme jatkossa…

Perhe-elämän tilanne: puolison pitäisi päästä Saksasta kotiin joskus puolen yön jälkeen. Lupailin alustavasti käydä kentällä hakemassa, mikäli lapsilauma nukkuu siinä vaiheessa rauhallisesti. Isosisko on koulupäivän jälkeen tuskastunut pikkuveljiin kun ne meluaa; pikkuveli on hoitopäivän jälkeen tuskastunut isosisaruksiin kun ne ei leiki hänen kanssaan; keskimmäinen on iltapäivähoidon jälkeen tuskastunut vähän kaikkeen. Aamuisin kaikki lähtevät kyllä hämmästyttävän reippaina liikkeelle, ja jopa ekaluokkalainen on kävellyt tämän viikon yksin (tai siis naapurin pojan kanssa) kouluun. Tämä helpottaa kotiväkeä suuresti, ja antaahan se lapsellekin itseluottamusta, kun selviää itse kouluun. Tuskastuskin helpottaa viimeistään iltapalapöydässä, jossa lapset yleensä kikattavat kamalasti. Iltasatujen lukeminen on myös mukavaa aikaa yhdessä. Kunhan saa lapset aseteltua itsensä ympärille niin, etteivät tuskastuneimmat rupea potkimaan toisiaan.

Työelämän tilanne: puhuttiin eilen työkaverin kanssa Skypessä! Oli hassua katsoa omaa työhuonettaan webbikameran kautta! Olivat kasanneet työpöydälleni kaikenmaailman romua! No, vakavasti ottaen, tilanne on syksyiseen tapaan näennäisen dynaaminen. Laitteita hankitaan, mittauksia ja kokousmatkoja ja –esitelmiä suunnitellaan. Silti takaraivossa on epämiellyttävä tunne siitä, ettei tämä kaikki nyt oikeasti ole sitä tieteellisen työn ydinasiaa – pitäisi rauhoittua ja kirjoittaa edellisten kausien työt artikkelin muotoon. Ihan valmiiksi asti. No, seuraavan Skype-keskustelun aiheena on keskeneräisen artikkelimme tila.

Oma tilanne: tuli valvottua jälleen Orson Scott Cardin seurassa. Luen nyt Alvin –sarjaa, kertomusta vaihtoehtoisesta Amerikasta ja Alvin –pojan omalaatuisista kyvyistä. Tässä jaksossa on intiaaneja.

Luuttuajat jyrsii lattiaa

Äärimmäisen kiinnostava remonttiraportti jatkuu. Poika jyrsii just lattiasta tasoitteita irti. Tähän mennessä on löydetty muovitapettien ja levyjen alta hämmästyttävän (ja ilahduttavan) hyvän näköistä seinäpintaa. Harras toive on, että muutaman päivän tasoittumisajan jälkeen betonilattiakin osoittautuu riittävän kuivaksi. Se ylimääräinen väliseinä lienee pakollinen ratkaisu jatkossakin - tilassa kulkee alhaalta ylös saakka kaksi kantavaa palkkia, joita ei ole syytä ruveta kosmetiikkasyistä poistamaan.

Nelivuotias kysyi eilen että milloin ne luuttuajat oikein lähtee pois (tässä vaiheessa poika ohjasi varaajasta purkautuvia vesiä oikeaan suuntaan ja toinen katseli päältä). Mutta ihan hyvää työtä toistaiseksi ovat luuttuajat tehneet.

Naapurissa puolestaan näyttäisi kaivinkoneiden määrästä päätellen olevan menossa suuren luokan salaojaremontti...

Aamuöistä remontinalkua

Pikaraportti alkaneesta kylppäriremontista:

Meillä seisoi jo heti seitsemän jälkeen kolme miestä eteisessä ja nyt yksi on mennyt matkoihinsa, toinen on talon alla vetämässä putkia ja kolmas repii seiniä hajalle kylppärissä. Pyykkikone tuli keittiöön ja lämminvesivaraaja odottaa ulkona sitä, kannetaanko se romuksi vai kellariin. Tehokasta. Moni sanoo nyt, että remonttia on kiva tehdä itse, ja on rahanhukkaa maksaa muka ammattilaiselle. Ehkä, ehkä jossakin tilanteessa, mutta tässä tilanteessa otan ihan mielelläni sen maksajan ja kaikessa-rauhassa-aamupalaa-syövän-ja-lehteä-lukevan roolin!

Remontti häämöttää

Huomenna alkaa remontti alakerran kylppärissä. Meillähän on kaksi asuinkerrosta, kellaria ei ole rakennettu. Siellä on sellainen melkein miehenkorkuinen rossipohja (eli siis minun korkuiseni!). Vanha talouskellari (nykyinen vesimittarihuone) on ikään kuin betonilattialla ja tiiliseinällä tosin. Huomenna miehet ensi töikseen kyöräävät lämminvesivaraajan sinne kellariin miniatyyrimäisestä kylppäristä tilaa viemästä. Sitten alkaa iloinen muovimattojen repiminen ja sormien ristiminen suht kuivia rakenteita toivoessa. Jossakin vaiheessa ovat vuorossa laatat, teräksinen kurahousujenhuuhteluallas, kaappitilaa ja turvallinen suihkunurkka.

Jatkoa seuraa… Alla näemme kaikki miten ihastuttavasta ja tilavasta tilanteesta kylppäri-kodinhoitohuonettamme ryhdytään toteuttamaan. Se etuvasemmalla oleva on lämminvesivaraaja. Sen vieressä on kevyt VÄLISEINÄ rajaamassa pienen tilan kahdeksi vielä pienemmäksi tilaksi...