Haukotus ja toinenkin. Viikonloppu oli ihan levollinen ja aamuisin saatiin nukkua jopa yli yhdeksään, mutta silti haukottaa. Juuri mitään en tehnytkään, puoliso sen sijaan säntäili ympäriinsä kirkollisten, liikunnallisten ja työhön liittyvien menojen perässä muutamaan otteeseen. Muun muassa hän laittaa kuntoon sivutoimiseen työhön liittyvää uutta toimitilaa, sivutoimisesta työstä tulee hänellä päätoiminen työ ainakin joksikin aikaa tuossa ensi vuoden alkupuolella.
Toimitila-asian takia meillä on muun muassa ollut palvelinkoneiden asennusta työhuoneessa ja ihan hirveän monta suurta pahvilaatikkoa. Pahvilaatikoiden kanssa on ne vaiheet, ekassa vaiheessa kaikki lapset ovat hurmaantuneita pahvilaatikoista ja leikkivät niin syventyneinä niiden kanssa että olen tosi iloinen ja kaikki on rauhallista. Sitten tulee se vaihe kun lapset alkavat riidellä pahvilaatikoiden käyttötarkoituksista ja jakamisesta ja minua alkaa ärsyttää. Nyt ollaan lähellä kolmosvaihetta, jossa pahvilaatikoista on tullut lasten mielestä arkinen osa sisustusta, ja minua suututtaa väistellä niitä ja kompastella niihin kun menen yöllä vessaan. Seuraavassa vaiheessa ne lähtevät vaivihkaa muiden romujen kanssa Mustankorkealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti