Sen sata asiaa taas menossa. Puoliso lähtee parin päivän päästä jälleen viikoksi hoitamaan terveyttään lämpimiin maihin, ja sitä ennen olisi hoidettava erinäisiä juoksevia asioita (onkohan ne syksyn lehdet ennättäneet jäätyä jo kovinkin kovaksi klimpiksi peräkärryssä????) ja yhtä aikaa olevat työpaikkojen pikkujoulut (onneksi on lapsenlikkajärjestelmä jo toiminnassa).
Töissä on yksi artikkeli saatu hyvään malliin ja seuraavaksi pitäisi jatkaa tällä erää viimeisen työtehtävän laskentoja. En olekaan täällä enää kuin vajaan kuukauden.
Puhuin tuossa aikaisemmin laskentataitojen tomuttamisesta ja siitä pitäisikö petrata ammatillisia taitoja ihan pienten lisäopintojen muodossa. Kun taannoisten pohdintojen mukaan ns. aikaakin olisi, ainakin vähän. Ja kevätkaudella enemmän, kun työtä on satunnaisesti. Päädyin pyytämään erillisopinto-oikeuden seitsemään kurssiin, ja ottamaan selvää kurssien monisteista, laskuharjoituksista ja tenttiajoista. Näyttäisi teoriassa mahdolliselta saada paketti kasaan kesään mennessä tai viimeistään kesällä. Olin vuosikausia onnellinen siitä, ettei enää ikinä tarvitse mennä tenttiin. No, ei nytkään tarvitsisi. Ehkä se on eri asia, jos sen tekee innolla ja melkeinpä omaksi huvikseen. Lapsista on ollut hupaisaa, kun äidillä on illalla ruokapöytä puolillaan monistetta, vihkoa ja lukion taulukoita.
Jos nyt vähän harrastaisi tällaista täydennyskoulutusta. Ja sitten voisi mennä kesätöihin niin kuin opiskelijoilla on tapana.
PS. Ennen kesää olisi tuo talvikin elettävä. Kaksi lapsista oli kasvanut yli luistimistaan ja ainakin yksi suksistaan. Kahden talvikengät ovat auttavassa kunnossa. Takkaan on vihdoin saatu savukaasuimuri laitettua, eli tänä talvena meillä oikeasti saadaan polttaa puuta.
1 kommentti:
Teitä tulee pian ikävä...
Opiskelu on kyllä kivaa! Itsekin kokeilin taannoin, ja innostus kesti koko lukukauden :)
Lähetä kommentti