Teinipoika halusi taannoin katsella söpöjä kuvia itsestään vauvana ja kaiveli esille oman kirjansa (johon on koottu kaikkia vauvaiän muisteloita ja sen jälkeen kirjoitettu lähinnä syntymäpäivisin). Kirjan välissä oli myös lastenlääkärin lausunto sairaalan "lähtötarkastuksesta". Paperin luonnehdinta pojasta oli NAPAKKA, HYVÄKUNTOINEN JA NÄLKÄINEN.
Hihii! Niinhän se on edelleen.
Pakko oli kaivella papereita ja tarkistaa mitä toisten lasten vastaavissa lukee. Ja on ne neroja ja selvännäkijöitä ne lastenlääkärit!
Pikkuveljellä luki REIPAS, TYYTYVÄINEN JA HYVÄNVÄRINEN.
On se! Kun katsoin niin hyvän värinenkin.
Vanhimmaisella luki UNELIAS. HYVÄKUNTOINEN, PIENI, HYVÄN VÄRINEN.
No teinitytöillä on tapana olla uneliaita pitkälle päivään, ja hyväkuntoinen se on jos kuka. Pienuudesta en menisi enää sanomaan.
Nuorimmaisen selonteko oli pidempi. YLEISTILA HYVÄ. SOLISLUUT EHJÄT, LONKAT SIJOILLAAN. TARTTUU, MOROTTAA, ASKELTAA.
Refleksit ovat tähän ikään mennessä onneksi jo haihtuneet eli morottaminen tarkoittaa korkeintaan tervehtimistä ja tarttuminen ja askeltaminen tehdään ihan tarkoituksella, mutta (onneksi) yleistila on pysynyt hyvänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti