Kun ajoimme lauantaina kotiin lentolentältä, näytimme heti missä on lähin bussipysäkki.
Sunnuntaina ajelimme ympäri kaupunkia ja mm. kävimme tulevan koulun ovella.
Maanantaina valtuutimme 17-vuotiaan lähtemään aamutuimaan vaihtarin kanssa koululle. Kävelemään pysäkille, neuvomaan oikeat ja väärät bussit, näyttämään mallia bussissa, kävelemään koululle oikeaa reittiä keskustassa keskuspysäkiltä.
Iltapäivällä valtuutimme 19-vuotiaan bongaamaan vaihtarin koululta, ja matkustamaan hänen kanssaan bussilla kotiin.
Tiistaina jouduimme viemään hänet koululle kun tunti alkoikin paikassa X, ja iltapäivällä hakemaan kun piti mennä jonottamaan kansalaisopistolla.
Keskiviikkona hän kuulemma osasi itse. Ja osasi toki. Aamulla hän lähti sen verran myöhään liikkeelle, että joutui tyytymään myöhempään bussiin ja pitämään aika vauhtia keskustassa, kouluun ehtiäkseen. Iltapäivällä bussi ja reitti olivat oikea, mutta tyttö ajoi pari kilometriä liian kauas ja kävely kartan avulla suunnistaen oli hidasta. Siinä vaiheessa kun aloimme lähetellä viestejä kotoa päin, oli hän kuitenkin päätynyt jo naapurikadulle.
Torstaina hän oli ottanut opikseen. Aamulla lähtö tapahtui säntillisesti 7.25, ja iltapäivällä ei tehty harharetkiä.
Tänäänkin tyttö lähti ajoissa ja kajautti ovella HEIPPA!
Tavallaan tuntuu, että kotiutuminen on sujunut ihan hyvin.
Tavallaan ihan hyvä, jos paikat ja ajat ovat hallussa ennen kuin tämä loppukesä vaihtuu synkäksi syksyksi.
Hassua on muuten se, että kun 20 vuoden tauon jälkeen kuuntelee Black Boxin levyä Dreamland, käy selväksi että se on joskus ollut hallussa c-kasetilla, ja sitä on kuunneltu ahkerasti. Sävelkulut jne eivät yllätä ollenkaan, vaikka en olisi niitä muistanut jos olisin muistelemaan ryhtynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti