Hobittirunossa polulla käveleminen oli vaarallista - jokainen polkuhan kuuluu polkujen, teiden ja moottoriteiden verkostoon eikä koskaan voi olla varma mihin sitä loppujen lopuksi päätyy.
Kirjojen ja lukemisen kanssa on sama juttu. Olen toki aiemminkin ymmärtänyt miksi tietyissä yhteiskuntajärjestelmissä lukutaito ja tiedon vapaa saatavuus eivät todellakaan ole vallanpitäjien toivelistan kärjessä - nytpä on omakohtaista kokemusta siitä miten yksi teksti johtaa toiseen ja ajatusten aavoille merille.
Luin pari kirjaa aiheesta kasvatus ja vanhemmuus, ja kiinnostuin tiettyjen ajatusmallien pohjalla olevista vanhemmista teksteistä. Luin ne ja löysin ne jutut joista olen kirjoittanut tunnisteen "Takaisin kivikaudelle" -alle. Luin lisää perinteisistä yhteiskunnista ja siinä yhteydessä alkoi kiinnostaa koko nykyinen yhteiskuntajärjestelmä ja hiukan talouskin, uskomatonta kyllä!
Kirjavinkit -blogissa vinkattiin Hahnelin "simppeliä" talouskirjaa, ja kas kun sen alaviitteistä alkoi löytyä tutun kuuloisia yhteiskuntamalleja, joita en tosin ole ajatellut aikoihin. (Ja oikeastaan olin luullut että ne on kuolleet ja kuopatut Espanjan sisällissodan tai viimeistään 80-luvun jälkeen. Anarkistimerkkiä on tullut piirreltyä tussilla t-paitaan viimeksi joskus yläasteaikoina.)
On siis olemassa ihmisiä, joiden mielestä nykytilanne ei ole hyvä, ja
joiden mielestä on olemassa varteenotettavia vaihtoehtoja. Jotka
vastustavat asioita joita mielestäni pitääkin vastustaa (esimerkiksi
rasismi, hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen, rahan valta) ja
vastaavasti kannattavat tasa-arvoa, valinnan vapautta, yhteisöllisyyttä,
vertaistaloutta ja luonnon kantokyvyn kunnioittamista. Ja joilla on suht kokonaisvaltainen ratkaisu tarjolla.
Aiheesta lukemani on ollut joko 100-200 vuotta vanhojen tekstien käännöksiä, muutamia kymmeniä vuosia vanhoja pikku kirjasia kirjaston hyllystä taikka sitten nettitekstejä uusilta toimijoilta jotka puhaltavat tuoretta henkeä vanhalle pohjalle mm. osallisuustalouden, uuden osuustoiminnan ynnä muun uuden yhteisöllisyyden muodossa.
Silmiä avaavaa on ollut lukea etenkin vanhoja tekstejä. Niitä on kirjoitettu silloin kun teollinen tuotanto on ollut vasta alkamassa ja nykyinen markkinataloudellinen järjestelmä on ollut paljon nykyistä nuorempi. Jo silloin on nähty ongelmat joita yhteiskunnassa oli silloin, ja ennakoitiin niiden vaan pahenevan (palkkaorjuus, ympäristön pilaantuminen, nationalismi...) ellei suuntaa muuteta.
Ihan niin kuin profetioita lukisi.
Ei kai se auta kuin jatkaa kirjallisia löytöretkiä ja katsoa mihin sitä vielä päätyy. Puoliso pyysi (ei ehkä ihan täysin vakavalla naamalla) etten kuitenkaan radikalisoituisi, vaikka luenkin kirjoja joiden punaisessa kannessa on vihainen musta kissa. Sanoin että se nyt olisikin saavutus, tässä iässä ja tällä asuntolainan määrällä.
PS. Jos uskallatte, luettujen kirjojen listalla on joitakin kiinnostavia teoksia joihin tutustua. Ja tuossa oikeassa palkissa jotain toimijoiden linkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti