Minä ja pikkuinen sininen fordini ollaan koettu saavamme huonoa palvelua merkkikorjaamosta jo monta vuotta. Ihmettelen miten olemme sinne kuitenkin palanneet kerta kerran jälkeen. Talvella koettu startti/hehkutustulppa/hitaus/epäkohteliaisuus -episodi oli kumminkin viimeinen niitti. Ystävän suosituksesta olemme siirtyneet pikkuruiseen ja rämäiseen Vianoriin, jossa hommat kuitenkin toimivat ja palvelu on ylitsevuotavan tuttavallista ja MUKAVAA.
Piti diagnoisoida tiistaina yksi varoitusvalo, ja samalla oli tarkoitus saada kesärenkaat alle. Menin siksi aikaa työskentelemään kirjastolle. No hyvä. Kohta soittaa poika perään että ei näillä sinun kesärenkailla enää pääse läpi katsastuksesta. Että ostatko uudet kun on hyvä tarjouskin. No mikäs siinä. Menin sovittuun aikaan hakemaan autoa, mutta sepäs istui pihalla vielä renkaanvaihtojonossa! Minä selitttämään että nyt en kyllä ehdi enää jäämään kun sitä ja tätä. Poika kysyy että entäs jos otat meiltä vara-auton, saat aamulla oman auton niin että siinä on uudet renkaat alla. No hyvä! Mentiin vara-auton luokse takapihalle. Se oli ikivanha, likainen ja puolikuntoinen Renault Laguna! Öö - enköhän minä sen kanssa pärjää. Pitäisikö jotakin paperitöitä tehdä? Eei kuulemma toki tarvinnut, tuot sitten aamulla takaisin. Pöllämystyneenä yllättävästä käänteestä lähdin hissukseen Lagunalla kotia kohti, kun alkoi olla jo melko kiire pikkutyttöjen (oma ja kaksi muuta) harkkoihin. Selitin tytöille että meillä on nyt eri auto, joo on jotain mandariininkuoria lattialla, enkä tiedä miten siinä laitetaan pakki päälle. Että tänään ajetaan vain etuperin. Laittakaa turvavyöt kiinni.
Ja kun myöhemmin illalla avasin auton etuoven (omat liikeradat pikkuisen fordin mittakaavaan sopeutettuna), mäjähti ovi suoraan silmäkulmaan.
Lopputulema: opin laittamaan Lagunan pakin päälle, silmä ei turvonnut kuin ihan vähän, ja aamulla oli oma auto odottamassa uudet renkaat alla. EGR-venttiilin vaihtoa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti