Tiedetään että teini on lukion äidinkielen kirjallisuuskurssilla, jolla on luettava opettajan suosittelema novellikokoelma "tai joku muu novelli- tai runokokoelma". Ei olla tietääkseenkään siitä, että teini selkeästikään ei ole hakenut kirjaa kirjastosta tai edes ruvennut selvittelemään kirjastokorttinsa olinpaikkaa.
Kurssin toiseksi viimeisenä päivänä teini alkaa kävellä levottomasti ympäri huoneita päätyen kirjahyllyjen eteen. Kysyy kasuaalisti että miten kirjastojen e-kirjojen lainaus toimii. Odotellaan.
Illalla teini tulee jo aika hermostuneena selittämään että hänen pitäisi lukea joku novelli- tai runokokoelma huomiseksi. Motkotetaan ja aletaan vetämään hyllystä toinen toistaan paksumpia teoksia tarjolle. Teini alkaa näyttää epätoivoiselta. NYT ollaan huomaavinaan että HEI, tässä Alcools -kokoelmassa on aika helppolukuisia runoja, kato nyt miten vähän sanoja joillakin sivuilla on. "Mä luen sen", sanoo teini ja katoaa huoneeseensa.
"Ihan sekoja runoja siinä kirjassa", sanoo teini seuraavana päivänä. "Mitä järkee niissä on?"
Elämä muuttuu
Pysähtyneiden aaltojen vuorovesi
Kun teini tulee seuraavana päivänä koulusta, nauretaan sisäisesti sille kun opettaja on sanonut että joo kyllä se kelpaa, sehän on klassikko.
Tämä metodi on muuten toiminut tähän mennessä jo kahteen kertaan. Katsotaan miten parin vuoden päästä käy kun kolmas lapsi on opinnoissaan tuossa vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti