perjantai 10. huhtikuuta 2020
Koronakevät 2020: Poikkeustila 2020
Poikkeuksellinen tilanne on herättänyt taide- ja kulttuurikentässä monenlaista. Tämä tässä dokumentoi ihmisten koteihin vetäytynyttä elämää koronakevään aikana. Poikkeustila 2020 -sivustolla näytetään miltä meidän arkemme nyt näyttää.
Koronakevät 2020: Poikkeustilanne pakottaa takaisin blogin ääreen
Blogi on ollut nukkumassa jo reilun vuoden, ja näin sen oli tarkoitus jatkaakin olemistaan.
Kevään 2020 aivan poikkeuksellinen tilanne herättää kuitenkin sen verran ajatuksia ja kerryttää niin erityistä materiaalia että se ei oikein mahdu Facebookiin, leikekirjaan tai kotona pyörivään muistivihkoon (vaikka kaikki nämäkin ovat käytössä).
Kirjataan ja kootaan niitä siis tännekin.
Ja vaikka koronaviruksen ja sen aiheuttaman COVID-19 -taudin leviäminen (vai onko kyse ennemminkin leviämisen hidastamisesta ja hillisemisestä joka vaikutuksia aiheuttaa) on johtanut monelle myönteiseksi koettuun pysähdykseen ja ympäristö kiittää, toivottavasti kyse on sen verran harvinaisesta (once in a lifetime?) tapahtumasta että kronikointi on paikallaan.
Ja blogin kirjoittamista on hyvä verrytellä välillä, kun lauseet näköjään kasvavat kappaleen mittaisiksi.
Kevään 2020 aivan poikkeuksellinen tilanne herättää kuitenkin sen verran ajatuksia ja kerryttää niin erityistä materiaalia että se ei oikein mahdu Facebookiin, leikekirjaan tai kotona pyörivään muistivihkoon (vaikka kaikki nämäkin ovat käytössä).
Kirjataan ja kootaan niitä siis tännekin.
Ja vaikka koronaviruksen ja sen aiheuttaman COVID-19 -taudin leviäminen (vai onko kyse ennemminkin leviämisen hidastamisesta ja hillisemisestä joka vaikutuksia aiheuttaa) on johtanut monelle myönteiseksi koettuun pysähdykseen ja ympäristö kiittää, toivottavasti kyse on sen verran harvinaisesta (once in a lifetime?) tapahtumasta että kronikointi on paikallaan.
Ja blogin kirjoittamista on hyvä verrytellä välillä, kun lauseet näköjään kasvavat kappaleen mittaisiksi.
tiistai 1. tammikuuta 2019
Suuri synteesi - elämäni sata merkityksellisintä kirjaa
Olen hemmotellut itseäni tällä lomalla. Olen antanut itseni kirjata ja luokitella sata elämäni merkityksellisintä kirjaa. Ah. Lista löytyy alta.
Suurimpana kategoriana oli, ei kovinkaan yllättäen, fantasiakirjat (22 kirjaa). Kaunokirjallisuus heti kannoilla (21). Sitten tulivat scifi (16) ja sitten kaikenlaiset entä-jossit ja kuvitelmat (10). Melko hyvin edustettuina olivat omaelämänkerrat, matkakirjat ja omakohtaiset historiakatsaukset (yhteensä 10 kirjaa) samoin kuin huumori (6) ja tietokirjat (6). Luontokirjoja listalla oli kolme samoin kuin runo- ja sotakirjoja. Dekkareita löytyi kaksi.
Kirjailijoista voiton vei Kurt Vonnegut kolmella teoksella. Kaksi kirjaa listalle saivat listalle nämä: Italo Calvino, William Gibson, Veikko Huovinen, Peter Höeg, Tove Jansson, Ursula Le Guin, C.S. Lewis, Astrid Lindgren, Gabriel Garcia Marquez, Haruki Murakami, George Orwell, Argadi & Boris Strugatski, J.R.R. Tolkien ja Vernor Vinge.
SADAN MERKITYKSELLISEN KIRJAN LISTA 1.1.2019
Suurimpana kategoriana oli, ei kovinkaan yllättäen, fantasiakirjat (22 kirjaa). Kaunokirjallisuus heti kannoilla (21). Sitten tulivat scifi (16) ja sitten kaikenlaiset entä-jossit ja kuvitelmat (10). Melko hyvin edustettuina olivat omaelämänkerrat, matkakirjat ja omakohtaiset historiakatsaukset (yhteensä 10 kirjaa) samoin kuin huumori (6) ja tietokirjat (6). Luontokirjoja listalla oli kolme samoin kuin runo- ja sotakirjoja. Dekkareita löytyi kaksi.
Kirjailijoista voiton vei Kurt Vonnegut kolmella teoksella. Kaksi kirjaa listalle saivat listalle nämä: Italo Calvino, William Gibson, Veikko Huovinen, Peter Höeg, Tove Jansson, Ursula Le Guin, C.S. Lewis, Astrid Lindgren, Gabriel Garcia Marquez, Haruki Murakami, George Orwell, Argadi & Boris Strugatski, J.R.R. Tolkien ja Vernor Vinge.
SADAN MERKITYKSELLISEN KIRJAN LISTA 1.1.2019
| Adams, D. | Linnunradan käsikirja liftareille | Scifi |
| Adams, R. | Ruohometsän kansa | Fantasia |
| Alcott | Tytöistä parhain | Kaunokirjallisuus |
| Apollinaire | Alcools | Runot |
| Atkinson | Elämä elämältä | Kaunokirjallisuus |
| Bear | Veren musiikkia | Scifi |
| Borges | Haarautuvien polkujen puutarha | Entä-jossit |
| Bradbury | Farenheit 451 | Scifi |
| Breton | Surrealismin manifesti | Runot |
| Calvino | Näkymättömät kaupungit | Entä-jossit |
| Calvino | Kosmokomiikkaa | Scifi |
| Card | Kansanmurha | Scifi |
| Carroll | Liisan seikkailut ihmemaassa | Fantasia |
| Carter | Maaginen lelukauppa | Kaunokirjallisuus |
| Christie | Totuus hallavan hevosen majatalosta | Dekkarit |
| Christopher | Tripodien aika | Scifi |
| Cooper | Pimeä nousee | Fantasia |
| Coupland | Tuntematon sukupolvi | Kaunokirjallisuus |
| Dawkins | The blind watchmaker | Tietokirjallisuus |
| Diamond | The rise and fall of the third chimpanzee | Tietokirjallisuus |
| Findley | Suuri tulva | Fantasia |
| Frank | Nuoren tytön päiväkirja | Omaelämänkerrat |
| Gibson | Virtuaalivalo | Scifi |
| Gibson | Neurovelho | Scifi |
| Hall | Haiteksti | Fantasia |
| Hasek | Kunnon sotamies Svejk | Sotakirjat |
| Hellberg | Vaeltava varjo | Huumori |
| Helle | Lämpöä harakoille - Picalogin vuosikirja | Luonto |
| Herriot | Kaikenkarvaiset ystäväni | Omaelämänkerrat |
| Holdstock | Alkumetsä | Fantasia |
| Hotakainen | Buster Keaton - elämä ja teot | Kaunokirjallisuus |
| Huovinen | Lyhyet erikoiset | Huumori |
| Huovinen | Kylän koirat | Luonto |
| Härkönen | Häräntappoase | Kaunokirjallisuus |
| Höeg | Nainen ja apina | Fantasia |
| Höeg | Lumen taju | Kaunokirjallisuus |
| Ingalls Wilder | Pitkä talvi preerialla | Omaelämänkerrat |
| Irving | Kaikki isäni hotellit | Kaunokirjallisuus |
| Ishiguro | Ole luonani aina | Entä-jossit |
| Jansson | Taikatalvi | Fantasia |
| Jansson | Muumipappa ja meri | Fantasia |
| Kajo | Kettusen kirja | Huumori |
| King | "22.11.1963" | Entä-jossit |
| Kipling | Viidakkokirja | Fantasia |
| Kokko | Laulujoutsen | Luonto |
| Kuusisto | Imetä oikein | Tietokirjallisuus |
| Kyrö | Urheilukirja | Tietokirjallisuus |
| Le Guin | Atuanin holvihaudat | Fantasia |
| Le Guin | Sanan mahti | Fantasia |
| Lem | Solaris | Scifi |
| Lewis, C.S. | Kaspianin matka maailman ääriin | Fantasia |
| Lewis, C.S. | Narnian viimeinen taistelu | Fantasia |
| Lewis, M. | Flash boys | Kaunokirjallisuus |
| Liedloff | The continuum concept | Tietokirjallisuus |
| Lindgren | Ronja ryövärintytär | Fantasia |
| Lindgren | Veljeni leijonamieli | Fantasia |
| Linna | Tuntematon sotilas | Sotakirjat |
| Marquez | Rakkautta koleran aikaan | Kaunokirjallisuus |
| Marquez | Sadan vuoden yksinäisyys | Kaunokirjallisuus |
| McGarthy | Tie | Entä-jossit |
| McLiam Wilson | Eureka Street, Belfast | Kaunokirjallisuus |
| Melville | Moby Dick | Kaunokirjallisuus |
| Miller | Hiljaiseloa Clichyssä | Kaunokirjallisuus |
| Milne | Nalle Puh | Fantasia |
| Montgomery | Sininen linna | Kaunokirjallisuus |
| Murakami | Mistä puhun kun puhun juoksemisesta | Omaelämänkerrat |
| Murakami | Norwegian wood | Kaunokirjallisuus |
| Niffenegger | Aikamatkustajan vaimo | Entä-jossit |
| Odent | Luonnonmukainen synnytys | Tietokirjallisuus |
| Orwell | Katalonia, Katalonia | Omaelämänkerrat |
| Orwell | Puilla paljailla | Omaelämänkerrat |
| Pennanen | Piilomaan pikkuaasi | Fantasia |
| Preussler | Musta myllyn mestari | Fantasia |
| Pälsi | Kova mies ja Nimetön | Entä-jossit |
| Rajamäki | Fraktaaliruhtinas | Scifi |
| Salinger | Sieppari ruispellossa | Kaunokirjallisuus |
| Sjöwall ja Wahlöö | Mies parvekkeella | Dekkarit |
| Strugatski | Stalker | Scifi |
| Strugatski | Miljardi vuotta ennen maailmanloppua | Scifi |
| Theroux | Paikallisjunalla Patagoniaan | Omaelämänkerrat |
| Tolkien | Hobitti | Fantasia |
| Tolkien | Taru sormusten herrasta | Fantasia |
| Tunnström | Jouluoratorio | Kaunokirjallisuus |
| Turi | Kertomus saamelaisista | Omaelämänkerrat |
| Tuuri | Rukajärven tiellä | Sotakirjat |
| Valkeapää | Aurinko, isäni | Runot |
| Waltari | Valtakunnan salaisuus | Kaunokirjallisuus |
| Valtonen | Neekerityttö peilaa | Huumori |
| Wangerin | Kannusjalka | Fantasia |
| Watts | Sokeanäkö | Scifi |
| Wells | Jumalaiset jajasiskot | Kaunokirjallisuus |
| Verne | Ajelehtiva saari | Entä-jossit |
| Westlake | Pahimmassa tapauksessa | Huumori |
| Willis | Tuomiopäivän kirja | Entä-jossit |
| Vinge | Taivaan syvyydet | Scifi |
| Vinge | Linnunradan ääret | Scifi |
| Wodehouse | Pulmallinen viikonloppu | Huumori |
| Vonnegut | Galapagos | Entä-jossit |
| Vonnegut | Teurastamo 5 | Kaunokirjallisuus |
| Vonnegut | Titanin seireenit | Scifi |
Uudelle vuodelle
Pikapäivitys joululomalta vuoden vaihduttua.
Täällä ollaan. Vanhimmainen täyttää pian 20v, mikä saa ajattelemaan että itse ei ole enää parikymppinen. Toiseksi vanhimmainen pärjää briteissä vaihdossa, on osannut ostaa uusia vaatteita ja käydä parturissa. Mutta jouluna oli ikävä kotiin. Kolmanneksi vanhimmainen on kevyesti teini-ikäinen, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Nuorimmainen kasvaa fyysisesti ja henkisesti ja on muun muassa oppinut lukemaan oikeita kirjoja ja uppoutuu tämän joululoman ajaksi Soturikissojen maailmaan.
Vaihtarimme tuntuu olleen meillä aina; hyvin pärjätään. Onhan thaimaalainen kansanluonne erilainen kuin esimerkiksi italialainen oli, mutta mielestäni isoja ongelmia ei ole ollut. Lumen ja kylmän kanssa on opetettava olemaan ihan kädestä pitäen, ja paljon avata tapoja ja asenteita ja historiaakin. Mutta kiintoisaa tämä on. Onneksi hän on koko vuoden, ja saa kokea sen mielettömän tunteen kun alkaa tulla taas valoisaa ja lämmintä ja maailma aukeaa toukokuussa.
Puoliso hiihtää ja rakentaa minulle myöhästyneeksi joululahjaksi sängynpäätyä.
Äitini on kuulemma tullut vanhaksi (no, ikää on kohta 83v) ja harkitsee vakavasti muuttoa kaupunkikaksioon.
Entä minä?
Loma on paikallaan, saa nukkua ja syödä hyvää ruokaa (vaikka sokeria tuleekin syötyä aina joululomalla liikaa eikä unikaan enää loppuvaiheessa maistu). Tehdä pieniä rästihommia koneella, joita ei normiarjessa jaksa tai ehdi. Työsopimukset ovat voimassa elokuulle ja ensi kuussa saa hakea mielenkiintoista viisivuotista tutkijapestiä. Ammatti-identiteetti on kohdillaan ja rahat suunnilleen riittävät. Kesällä tehty leikkausoperaatio tuntuu palauttaneen voimia ja esim liikuntaharrastushalun, eli katson vuoteen 2019 paljon toiveikkaampana kuin mitä olo oli esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Tuntuu tosi hyvältä ajatella että ensimmäistä kertaa elämässäni omistamani kuntokeskusjäsenyys tulee varmastikin käyttöön.
Elämässä on edelleen tärkeitä ihmisiä, hyviä kirjoja ja intoa puskea omia hommia eteenpäin. Mitä muuta sitä tarvitsisi?
Täällä ollaan. Vanhimmainen täyttää pian 20v, mikä saa ajattelemaan että itse ei ole enää parikymppinen. Toiseksi vanhimmainen pärjää briteissä vaihdossa, on osannut ostaa uusia vaatteita ja käydä parturissa. Mutta jouluna oli ikävä kotiin. Kolmanneksi vanhimmainen on kevyesti teini-ikäinen, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Nuorimmainen kasvaa fyysisesti ja henkisesti ja on muun muassa oppinut lukemaan oikeita kirjoja ja uppoutuu tämän joululoman ajaksi Soturikissojen maailmaan.
Vaihtarimme tuntuu olleen meillä aina; hyvin pärjätään. Onhan thaimaalainen kansanluonne erilainen kuin esimerkiksi italialainen oli, mutta mielestäni isoja ongelmia ei ole ollut. Lumen ja kylmän kanssa on opetettava olemaan ihan kädestä pitäen, ja paljon avata tapoja ja asenteita ja historiaakin. Mutta kiintoisaa tämä on. Onneksi hän on koko vuoden, ja saa kokea sen mielettömän tunteen kun alkaa tulla taas valoisaa ja lämmintä ja maailma aukeaa toukokuussa.
Puoliso hiihtää ja rakentaa minulle myöhästyneeksi joululahjaksi sängynpäätyä.
Äitini on kuulemma tullut vanhaksi (no, ikää on kohta 83v) ja harkitsee vakavasti muuttoa kaupunkikaksioon.
Entä minä?
Loma on paikallaan, saa nukkua ja syödä hyvää ruokaa (vaikka sokeria tuleekin syötyä aina joululomalla liikaa eikä unikaan enää loppuvaiheessa maistu). Tehdä pieniä rästihommia koneella, joita ei normiarjessa jaksa tai ehdi. Työsopimukset ovat voimassa elokuulle ja ensi kuussa saa hakea mielenkiintoista viisivuotista tutkijapestiä. Ammatti-identiteetti on kohdillaan ja rahat suunnilleen riittävät. Kesällä tehty leikkausoperaatio tuntuu palauttaneen voimia ja esim liikuntaharrastushalun, eli katson vuoteen 2019 paljon toiveikkaampana kuin mitä olo oli esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Tuntuu tosi hyvältä ajatella että ensimmäistä kertaa elämässäni omistamani kuntokeskusjäsenyys tulee varmastikin käyttöön.
Elämässä on edelleen tärkeitä ihmisiä, hyviä kirjoja ja intoa puskea omia hommia eteenpäin. Mitä muuta sitä tarvitsisi?
Luonnoslaatikosta: Ja miltä nyt tuntuu?
Lukulistalla on ollut jotain, mitä ilman doulakoulutuksia en olisi ehkä koskaan lukenut: kirjat synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja kaksosten hoivaamisesta. Uusiin aihepiireihin on joskus, niin nytkin, hidasta ja hankalaa tarttua. Mutta sitten on kyllä tosi palkitsevaa kun ihan oikeasti oppii uusia asioita ja saa laajennettua käsitystään vaikkapa vanhemmuudesta tai naiseudesta. Tai pitäisikö sanoa ihmisyydestä.
Masennuskirjan kohdalla tuli ajateltua aika paljon esim. esikoisen vauva-aikaa ja mikä ettei nykyhetken perhetilannettakin. Yhtään kehuskelematta voin sanoa että mielenterveys on pysynyt molemmilla puolisoilla nämä vuodet suht hyvällä tolalla. Jälkikäteen tunnistan joitakin erittäin stressaavia jaksoja, joissa jaksaminen on ollut siinä ja siinä ja alamäki olisi varmaan voinut alkaa melko pienellä tönäisyllä. Mutta onneksi sitä tönäisyä ei sitten ole tullut. Aina on riittänyt niitä joilta on tullut pyydettyä käytännön apua, on riittänyt seuraa silloin kun sitä on kaivannut, on riittänyt motivaatiota ja vetoa perheen sisällä ja sen ulkopuolella ja rakkauttakin on riittänyt. (Tietenkin tosi monelle vauvavuonna masentuvalle tönäisy tulee hormonaalisten muutosten ja aivokemian suunnalta, ja sille ei ihan kauheasti voi mitään.)
Yksi tärkeä asia itselle lienee ollut se perheen ulkopuolinen maailma ja sen veto.
Ja sitten se, ettei ole ollut valtavaa kuilua haavemaailman ja todellisuuden välillä, mitä tulee lapsiperheen elämään. Nuorena äitinä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä millaista elämä vauvan kanssa on. Pettyä ei voinut! Tähän päivään mennessä minulla ei ole ollut selkeää käsitystä siitä millaista elämä koululaisten ja teinien kanssa oikeasti on, enkä tiedä millaista se toisissa perheissä on. (Tällä tarkoitan käytännön seikkojen lisäksi myös sitä, miltä minusta tuntuu elää koululaisten ja teinien kanssa tätä arkea päivästä päivään.) Meillä se on tarkoittanut näköjään jatkuvaa vastuuta kouluherätyksistä, alati laajenevia keskustelunaiheita, harkkakydityksiä ja harkkapohdintaa, PITKÄÄN JA USEITA VUOSIA lapsia meidän sängyssä iltaisin, jne, jne... Välillä turhauttaa tai suututtaa, aika usein tuntuu yhteishenkeä, ylpeyttä tai lempeyttä.
Mikä on tarinan opetus? Minulle se on että odotusten on hyvä olla realistisia tai sitten niitä ei tarvitse olla ollenkaan. Tieto on toki valtaa, mutta sellaista tietoa ei taida olla olemassakaan joka kertoisi miltä JUST MINUSTA tulee tuntumaan joskus tulevaisuudessa, jossain minulle uudessa tilanteessa.
Masennuskirjan kohdalla tuli ajateltua aika paljon esim. esikoisen vauva-aikaa ja mikä ettei nykyhetken perhetilannettakin. Yhtään kehuskelematta voin sanoa että mielenterveys on pysynyt molemmilla puolisoilla nämä vuodet suht hyvällä tolalla. Jälkikäteen tunnistan joitakin erittäin stressaavia jaksoja, joissa jaksaminen on ollut siinä ja siinä ja alamäki olisi varmaan voinut alkaa melko pienellä tönäisyllä. Mutta onneksi sitä tönäisyä ei sitten ole tullut. Aina on riittänyt niitä joilta on tullut pyydettyä käytännön apua, on riittänyt seuraa silloin kun sitä on kaivannut, on riittänyt motivaatiota ja vetoa perheen sisällä ja sen ulkopuolella ja rakkauttakin on riittänyt. (Tietenkin tosi monelle vauvavuonna masentuvalle tönäisy tulee hormonaalisten muutosten ja aivokemian suunnalta, ja sille ei ihan kauheasti voi mitään.)
Yksi tärkeä asia itselle lienee ollut se perheen ulkopuolinen maailma ja sen veto.
Ja sitten se, ettei ole ollut valtavaa kuilua haavemaailman ja todellisuuden välillä, mitä tulee lapsiperheen elämään. Nuorena äitinä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä millaista elämä vauvan kanssa on. Pettyä ei voinut! Tähän päivään mennessä minulla ei ole ollut selkeää käsitystä siitä millaista elämä koululaisten ja teinien kanssa oikeasti on, enkä tiedä millaista se toisissa perheissä on. (Tällä tarkoitan käytännön seikkojen lisäksi myös sitä, miltä minusta tuntuu elää koululaisten ja teinien kanssa tätä arkea päivästä päivään.) Meillä se on tarkoittanut näköjään jatkuvaa vastuuta kouluherätyksistä, alati laajenevia keskustelunaiheita, harkkakydityksiä ja harkkapohdintaa, PITKÄÄN JA USEITA VUOSIA lapsia meidän sängyssä iltaisin, jne, jne... Välillä turhauttaa tai suututtaa, aika usein tuntuu yhteishenkeä, ylpeyttä tai lempeyttä.
Mikä on tarinan opetus? Minulle se on että odotusten on hyvä olla realistisia tai sitten niitä ei tarvitse olla ollenkaan. Tieto on toki valtaa, mutta sellaista tietoa ei taida olla olemassakaan joka kertoisi miltä JUST MINUSTA tulee tuntumaan joskus tulevaisuudessa, jossain minulle uudessa tilanteessa.
Luonnoslaatikosta: Rajat ja rakkaus
Nelivuotias antoi taannoin oppitunnin siitä kuka voi rajoittaa ja mitä.
Gerbiilien tulo oli ollut pikkuisesta kivaa, mutta samassa huoneessa niiden kanssa hän ei toistaiseksi ollut suostunut nukkumaan. Meistä tämä oli ihan OK. Iltaisin hän mietti kovasti missä hän tänä yönä nukkuisi. Kokeiltu oli jo isän ja äidin sänky, patja lattialla isän ja äidin sängyn jalkopäässä ja isoveljen sänky. (Vastaavasti nuorimmaisen sängyssä olivat ilomielin nukkuneet molemmat isoveljet - heitä ei gerbiiliterraario toisessa nurkassa sanottavasti vaivaa.)
Sanoin kevyeen äänensävyyn että mitä jos nukkuisit kuitenkin omassa sängyssä. Nelivuotias tuohtui. "Et sinä voi määrätä missä toiset nukkuu!"
No okei. Onko tässä jonkilainen maalaisjärkeenkin sopiva rajojen määritelmä? Voin päättää, tietenkin toiset huomioon ottaen, missä itse nukun (voi tätä soveltaa varmaan muihinkin elämän osa-alueisiin). Voin myös sanoa missä en halua toisten nukkuvan (esim. omassa sängyssäni jos tulee liian ahdasta ja hankalaa). Niin kauan kuin joku holhottavani ei vahingoita itseään tai toisiaan tai omaisuutta merkittävissä määrin, minulla ei liene syytä puuttua päätöksiin jotka tehdään JONKUN TOISEN RAJOJEN SISÄLLÄ.
(Gerbiileitä ei voitu siis sijoittaa meillä muualle kuin joko tyttöjen tai poikien huoneeseen, perheen isän allergiasyystä. Hän tosin koetellusti kestää gerbiilejä ihan hyvin, mutta ollaanpa nyt oikein varmoja sitten. Lapset meillä ei ole herkkiä juuri millekään, tytöt etenkään. Ja tyttöjen huone on erittäin suuri ja sen ilmanvaihto hyvä.)
Luonnoslaatikosta: Tajunnanvirtaa vanhemmuuden äärellä
Ajoin teinin koululle, kun hän oli tullut isänsä kanssa pikareissulta Helsingistä aika myöhään, ja haukotteli kuuluvasti aamupalapöydässä. Kotiin palatessani mietin miten teinien kanssa on kiva olla. Oma vanhemmuus tuntuu sopivan siihen kaikkein parhaiten.
Sitten muistin miten kivoja vauvat ovat, etenkin alle puolivuotiaina kun ei tarvitse miettiä kasvatusta tai aikatauluja tai muutakaan. Eipä niitä juuri tarvitse miettiä koko ensimmäisenä ikävuotena.
Siitä tuli mieleen jostakin lukemani, että teini-ikään mennessä suurin osa vanhemmuuden "työstä" on tehty. "Istu alas ja ihaile mitä olet saanut aikaiseksi." Ehkä tässä ajetaan takaa sitä, että teiniksi tullessaan on muodostanut jo paljon tottumuksia, ja oman tavan hahmottaa maailmaa ja suhtautua kanssaihmisiin. Vastauksia on löydetty kysymyksiin mikä oikein on ja mikä elämässä on tärkeää ja tavoiteltavaa. Tapoja voi tietenkin myöhemminkin muuttaa, mutta tähän mennessä muodostuneilta urilta voi olla vaikea kammeta ulos. Millaisena itsensä näkee, mitä kolhuja ja traumoja on jo ehtinyt muodostua, ne tuntuu jäävän harteille loppuiäksi.
Eli jos noin ikävuodet 1-12 ovat vastuun vuodet vanhemmille, onhan se selvää että vanhemmuus näiden ikävuosien ulkopuolella tuntuu mielekkäämmältä. Kun ei tarvitse ottaa ihan niin vakavasti (on tietenkin teinejä ja perheitä joissa vastuun vuodet ovat juuri ne teini-iän syöverit).
Sitten muistin miten kivoja vauvat ovat, etenkin alle puolivuotiaina kun ei tarvitse miettiä kasvatusta tai aikatauluja tai muutakaan. Eipä niitä juuri tarvitse miettiä koko ensimmäisenä ikävuotena.
Siitä tuli mieleen jostakin lukemani, että teini-ikään mennessä suurin osa vanhemmuuden "työstä" on tehty. "Istu alas ja ihaile mitä olet saanut aikaiseksi." Ehkä tässä ajetaan takaa sitä, että teiniksi tullessaan on muodostanut jo paljon tottumuksia, ja oman tavan hahmottaa maailmaa ja suhtautua kanssaihmisiin. Vastauksia on löydetty kysymyksiin mikä oikein on ja mikä elämässä on tärkeää ja tavoiteltavaa. Tapoja voi tietenkin myöhemminkin muuttaa, mutta tähän mennessä muodostuneilta urilta voi olla vaikea kammeta ulos. Millaisena itsensä näkee, mitä kolhuja ja traumoja on jo ehtinyt muodostua, ne tuntuu jäävän harteille loppuiäksi.
Eli jos noin ikävuodet 1-12 ovat vastuun vuodet vanhemmille, onhan se selvää että vanhemmuus näiden ikävuosien ulkopuolella tuntuu mielekkäämmältä. Kun ei tarvitse ottaa ihan niin vakavasti (on tietenkin teinejä ja perheitä joissa vastuun vuodet ovat juuri ne teini-iän syöverit).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)