Perhe-elämän tilanne: puolison pitäisi päästä Saksasta kotiin joskus puolen yön jälkeen. Lupailin alustavasti käydä kentällä hakemassa, mikäli lapsilauma nukkuu siinä vaiheessa rauhallisesti. Isosisko on koulupäivän jälkeen tuskastunut pikkuveljiin kun ne meluaa; pikkuveli on hoitopäivän jälkeen tuskastunut isosisaruksiin kun ne ei leiki hänen kanssaan; keskimmäinen on iltapäivähoidon jälkeen tuskastunut vähän kaikkeen. Aamuisin kaikki lähtevät kyllä hämmästyttävän reippaina liikkeelle, ja jopa ekaluokkalainen on kävellyt tämän viikon yksin (tai siis naapurin pojan kanssa) kouluun. Tämä helpottaa kotiväkeä suuresti, ja antaahan se lapsellekin itseluottamusta, kun selviää itse kouluun. Tuskastuskin helpottaa viimeistään iltapalapöydässä, jossa lapset yleensä kikattavat kamalasti. Iltasatujen lukeminen on myös mukavaa aikaa yhdessä. Kunhan saa lapset aseteltua itsensä ympärille niin, etteivät tuskastuneimmat rupea potkimaan toisiaan.
Työelämän tilanne: puhuttiin eilen työkaverin kanssa Skypessä! Oli hassua katsoa omaa työhuonettaan webbikameran kautta! Olivat kasanneet työpöydälleni kaikenmaailman romua! No, vakavasti ottaen, tilanne on syksyiseen tapaan näennäisen dynaaminen. Laitteita hankitaan, mittauksia ja kokousmatkoja ja –esitelmiä suunnitellaan. Silti takaraivossa on epämiellyttävä tunne siitä, ettei tämä kaikki nyt oikeasti ole sitä tieteellisen työn ydinasiaa – pitäisi rauhoittua ja kirjoittaa edellisten kausien työt artikkelin muotoon. Ihan valmiiksi asti. No, seuraavan Skype-keskustelun aiheena on keskeneräisen artikkelimme tila.
Oma tilanne: tuli valvottua jälleen Orson Scott Cardin seurassa. Luen nyt Alvin –sarjaa, kertomusta vaihtoehtoisesta Amerikasta ja Alvin –pojan omalaatuisista kyvyistä. Tässä jaksossa on intiaaneja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti