Oi, sain sähköpostiini kutsun EU-asiantuntijoiden kokoukseen aiheesta ilmastosopimukseen liittyvät velvoitteet koulutuksesta, kasvatuksesta ja tiedottamisesta ilmastoasioihin liittyen. Joskus menneessä työelämässä tämäkin on ollut, lyhyen hetken, osa toimenkuvaa, muttei enää. Eli roskikseen meni se kutsu. Mutta tuli kuitenkin sellainen lämmin henkäys, joka muistutti että noiden virkamiestenkin joukossa oli kiva ja mahdollista tehdä työtä, semmoinen byrokratiakin käsittelee tärkeitä asioita ja sen pohjimmaisena tavoitteena on parantaa maailmaa – ja moni noista tyypeistä oli oikeasti innostunut ja mukava. Muistan ranskalaisen rouvan, espanjalaisen harmaapäisen miehen ja monta kovaäänistä afrikkalaista. Kaikilla sydämen asiana JAKAA TIETOA, KERTOA ETEENPÄIN, SAADA AIKAAN MUUTOS ASENTEISSA JA TOIMINNASSA.
Pakko huomauttaa vielä, että Suomi on ollut ja on hiljainen ja passiivinen tässä asiassa. Liittyy siihen, että pienessä maassa tekijöitä on vähän, ja ”pelkkä puhe” nähdään toissijaisena sen rinnalla, että neuvotellaan pitkän aikavälin sopimuksia ja hierotaan eteenpäin oikeisiin päästövähennyksiin johtavia toimia. Näissä Suomi on toiminut ja vissiin toimii aika tehokkaasti noissa kokouksissa maailmalla. Vaikka niitä saavutuksia ei aina pöydälle nostetakaan.
Joskus tuntuu, että itsellä on valtava määrä haaveita ja toiveita ja pyrkimyksiä, ihan toisilleen vastakkaisiakin. Yksi niistä, sitä haluaisin-olla-supersankari –luokkaa, on halu joskus työskennellä YK:n hommissa. Vaikka sitten kotimaassa. Mutta mieluiten tietenkin Afrikassa, nimenomaan ilmastoasioihin liittyen. Ehkä se onnistuu, joskus sitten kun menee itsekin siihen rouva ja harmaapää –kategoriaan - ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti