Auto, kolme paikkaa

Jännitys tiivistyy. Miksi se tiivistyy aina kun olemme lähdössä Lappiin? Auto on edelleen korjaamolla, rikki on ”vain” vesipumppu, mutta sitäpä ei olekaan saatu irti vaihdettavaksi normaalityökaluilla eikä myöskään paikalle tilatulla erikoistyökalulla. Nyt moottoritilasta on purettu varmaan puolet, kaksi erikoistyökalua hitsattu yhteen (!) ja yritys jatkuu. Auton olisi tarkoitus käynnistyä lauantai-aamulla noin kello seitsemän ja kääntää nokkansa kohti pohjoista, eli toivokaamme taas kerran parasta. Meillä on nyt autoliikkeeltä vara-autona sellainen kolmepaikkainen pakettiauto, jota saa ajaa vain puoliso. Aamulla oli pakko mennä kokoonpanolla kakkosluokkalainen, vauva ja minä koululle kakkosluokkalaisen terveystarkastukseen. Lähtö viivästyi sen verran, että kävellen emme olisi enää ehtineet. Teimme siis sellaisen veneeseen-mahtuu-kerrallaan-kaksi-ja-vuohi-syö-kaalinpään –tyyppisen kuljetusratkaisun koululle. Puoliso vei ensin minut ja vauvan, ja tuli sitten hakemaan kakkosluokkalaisen… Onnistui se niinkin, ja pojan jalkaholvit ja selkäranka ja silmät ja korvat olivat kunnossa.

Hyvä koulu on onnellinen asia. Joka kerran kun käyn lasten koululla, lähden tyytyväisyydestä hyristen pois. Se on jotenkin kokonaisvaltaisesti lasten ja myös koko asuinalueen asialla, silleen jämäkästi mutta hyväntuulisesti. Koulu ja sen asenne on siis ihan rehtorinsa näköinen. Toivottavasti rehtori pysyy siellä pitkään – ja seuraajansa on samanlainen!