Pääsiäinen, uusin aikatauluin

Vaikeuksien kautta voittoon, vai miten se nyt meni. Piti lähteä etelään perjantaina. Neljä lähti, kaksi jäi. Kymmenkuinen oksensi komeasti kaksi kertaa kaiken syömänsä heti aamusta, ja oli senkin jälkeen epävakaan oloinen. Onneksi loput lapset pääsivät isovanhempien ja tädin luokse jo silloin, ja ehtivät kylästellä melkein kolme vuorokautta. Puoliso ei nauti ihan kamalasti samassa asunnossa koiran kanssa olosta, eli oli vapaaehtoinen tulemaan hakemaan meidät lauantaina. Pienen kanssa on nykyään ilo reissata, kun hän ei vierasta juuri lainkaan ja lähtee heti tutkimaan paikkoja ja seurustelemaan ihmisten kanssa. Tietenkin omassa matkasängyssä nukkumisen osaaminen on myös helpottava asia.

Reissu ei ollut kuitenkaan helpoin mahdollinen, sillä pojat oksensivat myös, toinen yhtenä ja toinen toisena yönä. Oletan, että meidän tämän kevään mahatauti on nyt hoidettu eikä sitä jää enää Kilpisjärven matkalle.

Auto ja sen varoitusvalot päästivät meidät Helsinkiin ja melkein takaisinkin. Paluumatkalla saatiin sitten lisäillä vuoron perään jäähdytysnestettä ja öljyjä. Auto on nyt korjaamon pihalla ja laittavat sen kuntoon kun ehtivät. Saamme todennäköisesti olla autotta ensi tiistaihin saakka. Päätettiin olla ottamatta vuokra-autoa tilalle mm. rahanpuutteen vuoksi, mutta myös sen takia että päästään kokeilemaan mihin kaikkeen polkupyörä pystyykään. Ja saadaan ylipäätään olla vähemmän menossa muutaman päivän.

Poissa ollessa pihatie oli sulanut ja naapurit tosiaan ottaneet polkupyörät esiin. Piti meidänkin ottaa. Se on kevät sitten. Mutaa ja kuraisia pyöräilijöitä. Ja peipponen laulaa!