Hiihdetty noin kymmenen kilometriä. Kiersimme eilen vanhimmaisen kanssa Saanan, ja oltiin aika samantasoisia hiihtäjiä. Aikoinaan talviekologian kurssin kanssa opittu reitti Saanan ympäri on kulkenut eteläkautta, ja niin että alussa oikaistaan suoraan yhtä koivikkorinnettä ylös tarkastellen samalla jokunen vuosikymmen sitten istutettuja pihtakuusimetsikköjä. Tottumus on toinen luonto, siitähän se oli mentävä vaikka latukin olisi jossain ollut olemassa. Loppumatkan menimme kiltisti latua myöten, vaikka leveillä mehtäsuksillani ei varsinaisessa latu-urassa pystykään hiihtämään. Ja lopun pari kilometriä jyrkkää myötämäkeä kannoin suosiolla suksia, vaikka neiti tuli alas kovaa ja pelkäämättä. Kivaa oli, ja illalla väsytti.
Nyt alkaa tulla sellainen äh -olo, kun huomenna illalla on jo pakattava ja sitten kahden yön päästä lähdettävä kotiin. Olemme olleet täällä jo tosi monta kertaa, keväällä ja talvella, työn puolesta tai huvikseen, mutta vielä kertaakaan ei ole ollut sellainen olo että olisi mukavaa lähteä takaisin alaspäin, etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti