Äidille on tietenkin tärkeää nähdä, että jälkikasvu pärjää. Pärjäsihän se. Tytär halusi leikkiä hetken pienimmäisen kanssa, mutta motkotti sitten kun olimme sotkeneet hänen telttansa eikä tykännyt kun patistelin häntä tiskaamaan astiansa ajoissa ja lähti kaverin kanssa uimaan. Hyvin siis pärjäsi. Poika oli hämmästyttävän hyvin kartalla siinä missä kaikki oli, mitä mihinkin aikaan piti tehdä, eikä hänkään juuri ehtinyt näyttää paikkoja. Oli kiire pelaamaan palloa isojen poikien kanssa. Sen verran ehti vauhti hidastua, että minulle esiteltiin uudet pinssit, askarrellut kivipeikot, eri maiden leireistä saadut leimat ja sen sellaiset. Hyvin pärjäsi hänkin.
Kuuntelimme jonkin verran aamuista jumalanpalvelusta, lorvimme väkijoukon kannoilla rantaan emmekä ehtineet nähdä yhtään yhdeksästä kasteesta, pyörittiin Suomen leirissä, pällisteltiin muiden maiden leirejä, syötiin vapaaehtoisten ruokalassa, nukutettiin pienimmäinen päiväunille isänsä telttaan.
Maiden leireissä oli omat keittiöt ja ohuista koivurungoista nikkaroidut ”olohuoneet” ja ruokailutilat. Monilla oli kaikenlaisia torneja, pelikenttiä, nuotiopaikkoja, varastoja. Yhteiset tilaisuudet järjestettiin aamuin illoin suuressa teltassa. Arkisin oli kuulemma kaikenlaisia aktiviteettejä, eri puolilla leirialuetta ulkona ja muutamassa isossa teltassa. Yhteinen ohjelma on sieltä hengellisen tarjottimen toiselta laidalta, körttitilaisuuksiin verrattuna. Ja jos suomalainen herännäisyys on kovin kulttuurisidonnaista, ei iloinen ja reipas vapaakristillisyys sitä ole. Näyttää siltä, että kaikista kulttuureista löytyy niitä iloisia ja reippaita, joille se sopii.
Mukava päivä. Mutta se kasvojen virta! Eihän tuolla ollut kuin ”vain” pari tuhatta henkilöä, mutta kun heitä oli isoina ja meluisina joukkoina yli kahdestakymmenestä maasta. Briteistä yli 600. Toisten maiden nuoriso lorvi paikasta toiseen rennosti, toisista oli hauskaa marssia tahdissa yhtenäisessä ”uniformussa” sudenpentumaiset suoritusmerkit ojennuksessa. Ihmettelin mistä nämä mustien nuorten laumat oikein olivat kotoisin. Ei kai täällä ollut näin paljon porukkaa Afrikasta, ja nekin Sudanista ja nämä eivät näyttäneet sudanilaisilta. Puoliso katsoi kuin maailmasta vieraantunutta ja informoi tietämättömälle että ne kuusisataa brittiä ovat melkein jokainen tummaihoisia. Briteissä kirkot ovat aikalailla maahanmuuttajataustaisten täyttämiä. Opettavaista. Yleisimmät kielet olivat ehkä englanti, saksa, hollanti, skandinaaviska.
Alla pari makupalaa leirin maisemasta (kannataa klikata vähän suuremmaksi, näkee paremmin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti