Tunteet on ehkä pinnassa johtuen loppuviikon operaatiosta (kts. edellinen postaus), mutta olivat ne muistaakseni pinnassa kymmenen vuotta sittenkin kun edellisen kerran oltiin sirkuksessa.
Oltiin siis sirkuksessa eilen illalla, kun kerran voitiin - ja kun hermostuneisuutta on pidettävä aisoissa miellyttävällä tekemisellä.
Miten se onkaan hienoa! Herättää monimutkaisia ajatuksia. Kuten sen, että maailmassa on oikeasti välttämättömiä hommia (vaikka maanviljelys ja sairaanhoito) ja sitten vähemmän välttämättömiä mutta oikeiksi töiksi luettuja (vaikka mainostaminen ja kosmetologia). Sitten on se mitä toiset pitävät luksuksena, toiset ihmisyydelle välttämättömänä (tieteet, taiteet, urheilu - itse huseeraan tällä tontilla omalla vaatimattomalla panoksellani). Sirkus on mielestäni vielä eri tasolla. Käytännössä nimettömät ihmiset - nuoret ja vanhat, miehet ja naiset - suhtautuvat haudanvakavasti tehtäväänsä, olipa se lakaiseminen tai trapetsitaiteilu. Ammattimaisilla viihdyttäjäeleillä ja -hymyillä myydään poppareita ja syöksytään ilman halki. Kierretään tuppukylästä toiseen niin kuin jo 250 vuotta on perinteinen sirkus tehnyt. Tarjotaan meille muille mahdollisuus edes hetkellisesti kokea jotakin puhtaan hyödytöntä ja sitä kautta jotakin ylimaallista. Niin kauan kun sirkus kiertää, kaikki on hyvin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti