Blogeissa keskustellaan aiheesta kaupunkiasumisen väitetty ekologisuus ja ”kehyskunnissa” asujien syyllistäminen ilmastonmuutoksesta, ainakin täällä ja täällä.
Pakko laittaa lusikka soppaan, kun on aiheesta ihan itse tehtyä tutkimustietoa (älkäämme sanoko objektiivista, hyvin omakohtaista tämä on.). Tehtiin pari vuotta sitten serkun kanssa juttua aiheesta Iisalmen sanomien sunnuntaisivulle. Pidettiin kuukauden verran ajo/jäte/energiankulutus/ostospäiväkirjaa, ja laskeskeltiin kasvihuonekaasupäästöjämme. Molemmilla viisihenkiset perheet, toinen asui maalla (ei missään ”kehyskunnassa” vaan ihan takkuisten takana 30km lähimpään kauppaan) ja toinen pääkaupungissa metron varrella. Tuloksena oli, että kaupunkilaisen päästöt olivat noin kaksi kolmasosaa maalaisen päästöistä. Tärkeimmät syyt olivat joukkoliikenteen käyttö ja kaukolämpö lämmitysmuotona. Näitä ei valitettavasti voi välttämättä maalla asuessaan valita… Mitä sitten voi valita, on sähkönsä tuottaja, lentoliikenteensä määrä, lähteekö pitkille kotimaanmatkoille junalla vai autolla, paljonko ja miten hyvin lajiteltua ja hyötykäyttöön toimitettua jätettä tuottaa. Ja miten paljon on valmis meluamaan aiheesta päättäjien suuntaan.
Tähän liittyy kapean aasinsillan kautta arvokeskustelu, jota kävin itseni kanssa puutarhan (vähäistä) satoa mehustaessani. Onhan siitä paljon puhuttu lehdissä yms. miten muutaman vuosikymmenen takainen elämäntyyli olisi ihmisille ja ympäristölle monessa mielessä ystävällisempää. Saisikohan mitenkään kierrätettyä vaikkapa omaan elämäänsä muutamia 50-luvun arvoista?
Meillä on täällä asunut ennen vanhaan käytännössä kolme perhettä - kaksi talossa ja mummu saunakammarissa. Hyvin on piisannut. Oman talon historia opettaa ainakin arvoja nimeltä KOHTUUS, TALOUDELLISUUS ja OMAVARAISUUS. Nämä olisivat hyväksi niin kaupungissa kuin maallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti