perjantai 5. syyskuuta 2008

Haaveammatteja

Kun olin pieni, halusin perustaa eläintarhan tai ulkoilmamuseon (sellaisen, johon ostetaan kaikki ne autiotalot, joiden ohi ajeltiin perheen kanssa Lapin kierroksilla). Kirjailijaksi piti myös ruveta. Onneksi luonnontutkimuskaan ei ollut kaukana sydämestä edes lapsuudessa.

Kolmasluokkalainen aikoo asua isona maalla. Hänellä on maatila ja ratsutalli, hän opettaa ratsastusta ja on myös eläinlääkäri. En tiedä, mihin tässä kuviossa mahtuvat ne porot jotka hänellä myös tulevat olemaan - ehkä maatila sijaitsee Lapissa.

Ekaluokkalainen on huojentunut siitä, ettei hänen tarvitse peruskoulun jälkeen enää opiskella, sillä hänestä tulee jalkapalloilija. Valinta tosin vaappuu jalkapalloilijan ja jääkiekkoilijan välillä, riippuen siitä kumman lajin suuret kisat on tullut viimeksi katsottua. Urheilu-ura on viimeksi kuluneet vuoden aikana jyrännyt jo kolmevuotiaana syntyneen haaveen olla isona palomies.

Nelivuotiaan vilkkaasti vaihtuvista haaveammateista oma suosikkini on viittamies. Jakeluauton kuljettaja, ruohon leikkaaja, rekkakuski ja bussikuski ovat olleet myös listoilla.

Palomiehen ammattiin liittyen meillä käytiin pari vuotta sitten liikuttava keskustelu:

Äiti: Presidentti pitää itsenäisyyspäivänä isot juhlat.
Poika: Onko meidät kutsuttu?????
Äiti: Ei, sinne kutsutaan tärkeitä ihmisiä.
Poika: Mutta minä olen tärkeä ihminen!!! (kommentti: niinpä...)
Äiti: Siis sinne kutsutaan ihmisiä, joilla on tärkeitä ammatteja.
Poika: Minulla on tärkeä ammatti, minusta tulee palomies!!!!!

Ei kommentteja: