Kun nyt pääsin vauhtiin ympäristöaiheista, lisää lunta tupaan vaan (vai mikä sanonta tähän nyt parhaiten sopisi)? Meille alkaa tulla maanantaista lähtien sitten vihreää sähköä. Saas nähdä miten lamput palaa. (Nykyajan lapset eivät pääse valitsemaan juodaanko sinistä vai punaista maitoa, kun jälkimmäistä ei tarjota enää edes mummolassakaan. Saapa sitten ihmetellä edes sähköä.) Tehtiin Suomen Luonnonsuojeluliiton Norppasähkön sivuilla tarjouspyynnöt eri firmoille, ja saatiin kuusi tarjousta. Näiden pohjalta päädyttiin valitsemaan Pohjois-Karjalan Sähkön PKS Vihreä –sähkö. Kriteerit: 1) Tuotanto on pääosin PKS:n omaa tuotantoa ja kattaa bio-, tuuli- ja paikallisen vesivoiman 2) Rahaa menee maakuntiin 3) hinta on kuitenkin kilpailukykyinen nykyiseen sähköönkin verrattuna 4) koko konsepti on tarkkaan mietitty, jo useita vuosia toiminnassa ollut, ja PKS selvästi ottaa asian vakavasti.
Ideahan on, että nykyinen sähköntoimittaja jatkaa kyllä sähkön toimittamista, ja perii myös sähköverot ja siirtohinnan. Mutta kulutuksesta maksamme PKS:lle. Heillä puolestaan tuotetaan vihreän väristä sähköä vähintään sen mukaan, kun asiakkaat sitä heiltä ostavat. Suomessa on yhteiset sähkömarkkinat, eli eri tuottajat kaatavat tuottamansa sähkön ikään kuin yhteiseen laariin, josta sitten asiakkaille ammennetaan. Laarissa on sähköä, joka on tuotettu ydinvoimalla, vesivoimalla, kivihiilellä, maakaasulla, puupolttoaineella, turpeella, tuulivoimalla tai yhteistuotantona lämmöntuotannon yhteydessä. Asiakkaan valinnoilla laarin sisältöä pikkuhiljaa muokataan.
Kuuden tarjouksen perusteella tämmöisen sähkörohmun vanhan talon kustannukset nousevat vihreään sähköön siirryttäessä, tuottajasta riippuen, sadasta viiteensataan euroa vuodessa. Rahaahan se on, 500 e on jo paljon rahaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin olin ajatellut. Satanen taas on parin euron kahvikuppi kahvilassa vähemmän viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti