Viikonlopun hyvät puolet

Meillä oli lauantaina seurakuntaporukkaa, sitä muutossa auttanutta ja muutakin, tupareilla. Lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhoja. Söivät leipää ja joivat teetä ja toivat salaattia ja hedelmiä mukanaan. Rupattelivat keskenään ja meidän kanssamme, istuivat sohvalla ja lattialla ja olivat kuin kotonaan. Semmoisesta minä tykkään!

Viikonlopussa oli muitakin hyviä puolia. Sain käytyä katsomassa Hayao Miyazakin klassikoksi kehutun ”ekologisen seikkailun” Tuulen laakson Nausicaä. Suosittelen kaikille, jotka pitävät Miyazakista tai seikkailuista, eivät kavahda fantasiaa (ohmut olivat aika isoja, ja aika symppiksiä omalla tavallaan) ja joille piirretyssä elokuvassa ei välttämättä tarvitse olla halpoja vitsejä, tarkoituksetonta ryminää, pahaa tahtoa toisia kohtaan taikka viihteellistä väkivaltaa. Alla oleva kuva lainattu Finnkinon sivuilta, kiitos siitä. Ja Panvision lupaa, että edellinen levitykseen tullut Miyazaki, Porco Rosso, (yksi suosikeistani), tulee myyntiin perjantaina. Siihen on enää neljä yötä!

Lisää hyviä puolia: nelivuotias sai leikkiä kotona koko viikonlopun, puoliso sai nikkaroida keskellä keittiön lattiaa ja polviin saakka ulottuva lehtimeri vajui nilkkasyvyiseksi satunnaisen haravoinnin voimalla.