Poika laittoi kivan oransseja laattoja seinälle aamusella. Pyykinpesukone hyrisee keittiössä, ja tärisyttää lingotessaan koko taloa.
Pidimme aamulla skaippi-palaverin vantaalaisen ja tukholmalaisen kollegan kanssa. Toimi ihmeen hyvin, vaikka välillä tulikin pitkiä hiljaisuuksia kun kukaan ei osannut ottaa puheenjohtajan roolia. Kun kaikki istuvat oikeasti saman pöydän ympärillä se puheenvuorojen jakokin on helpompaa. Saimme kuitenkin raavittua kasaan puoli sivua tekstiä työstä, jota teemme tässä tulevina kuukausina. Menen esittelemään tuloksia kollegoille muualta maailmasta sitten muutaman kuukauden päästä. Sain juuri äsken kiemurreltua itseni ja tekstimme kaamean pelottavan nettiin sijoitetun kujanjuoksu-labyrintin (electrical submission) läpi ilman että kenenkään nimi meni väärin tai teksti katosi tuhkana tuuleen. Tai niinhän minä luulen - totuus paljastuu viimeistään kokouksessa. Nyt kun on tullut luvattua työ tehdä, se myös tekeentyy. Ja onhan kokouksissa kivaakin, saa matkustaa ja tavata tuttuja (aikuistunut ja kypsä tutkija ei tietenkään valitse kokousta paikkakunnan tai paikalle tulevien muiden ihmisten takia, eihän?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti