Sadonkorjuuta

Laitettiin alkukesästä maahan muutama jääkaappiin itämään unohtunut peruna. Kasvattivat niin hulppeat varret, että oltiin varmoja ettei juurimukuloille riittäisi kasvuvoimaa. Viikonloppuna ajateltiin kuitenkin tarkistaa. Hämmästys! Valtavia perunoita, vaaleita ja kirkkaita, täydellisiä! Muutama oli tosin kasvanut liian lähellä aurinkoa, ja muuttunut myrkyllisen vihreiksi. Saatiin silti kaksi muussia omista perunoista. Salaattilautasella oli muutama herneenpalko, salaattia ja porkkanapenkistä harvennettuja pikkuporkkanoita. Luksusta!

Leikkimökkiin saatiin lopulta laitettua osa ulkovuorauksesta ja lattia. Tuoksuu ja näyttää jo hyvältä! Tiedä sitten, arvostaako mökissä usein majaileva isohko hämähäkki kaikkea sitä paukutusta ja heilutusta kovin korkealle. Saattoi eilenkin hajota vaivalla tehty verkko, ja koko päivä piti lymytä katon lappeen alla. Oletteko tienneet, että hämähäkillä on huono näkö, ja se hengästyy helposti? Verkko on kudottava joka päivä uudelleen. Hämähäkki voisi itsekin tarttua tahmeisiin seitteihinsä, mutta osa verkon rihmoista ei ole tahmeita, ja hämähäkki itse astelee verkossa varovasti näiden kävelyseittien päällä. (Nämä tiedot tarjosi Wikipedia, ei sen korkeampi taho.)

Seitsenvuotiaalla oli eilen ”kesän” viimeiset pelit. Oli kaksi peliä peräkkäin, eli neljä puoliaikaa ilman kunnon lepotaukoja. Oli yhden puoliajan maalissa ja päästi yhden ja torjui monta (teatraalisesti), lopun aikaa kikkaili kentällä. Teki yhden maalin. Oikein näki, miten semmoinen onnistumisen huuma iski poikaan maalinteon jälkeen, pää meni pyörälle eikä oikein tiennyt miten päin olisi. Diivailu unohtui hetkeksi. Kait siinä on se syy, miksi pelata.