Remonttimies mittaili kylppärin lattiasta kosteuksia, ja totesi betonin olevan kyllin kuivaa huoneen jatkotöille. Kohta tulee siis poika laittamaan levyjä seiniin! Kiva! Ei ole enää monta viikkoa kun saadaan taas pyykkikone käyttöön! Eilen pestiin nyrkkipyykkiä, ja tänään puoliso pesee kaksi koneellista vanhempiensa luona pääkaupunkiseudulla käydessään. Onneksi ei ole vaippaikäisiä eikä enää onneksi yökastelijoitakaan.
Päätin tänään jäädä töihin kotiin, vaikka pari edellistä päivää sujuivatkin ihan hyvin yliopiston tiloissa. Artikkeliin ilmestyi jopa uusia sanoja, ja syksyn kokousmatkojen rytmittämää muiden töiden edistämistä saatiin suunniteltua ruotsalaisen kollegan kanssa. En vaan vieläkään saa läppäriäni yliopiston langattomaan verkkoon, ja netittömänä ja sähköpostittomana on vähän silmäpuoli olo. Kotona toimii netti, ja vessaan ja ruokalaan on lyhyempi matka.
Sumuista on, ja harmaata. Aika hurjalta tuntuu lähettää koululaisia aamuisin matkaan - ei niinkään harmauden vuoksi, vaan siksi, että niitä lähtee kaksi. Ekaluokkalainen kävelee nyt jo toista viikkoa itsenäisesti kouluun, ja tällä viikolla kokeillaan myös iltapäivähoidosta yksin tuloa. Poika tuntee itsensä isoksi ja pystyväksi, ja onhan se sitä myös. Hiukan haparointia tosin vanhemman rooli tässä tilanteessa, jälleen kerran, sillä esikoinen ei tuossa vaiheessa vielä lainkaan halunnut tehdä matkoja itsekseen. Teorian tasolla aina tietää, että lapset ovat keskenään erilaisia, ja siksi heidän tarpeisiinsa on reagoitava eri tavalla. Käytännön tasolla tämä tieto siirtyy hiukkasen tahmeasti ("No ei kai nyt noin tehdä, kun ei ennenkään ole noin tehty!" "Ole nyt samalainen kuin siskosi!").
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti