Vuoden 2016 huippu-uutisiin kyllä kuuluu se muovinkeräyksen aloittaminen. Olen niin tyytyväinen siihen, miten kierrätys tällä hetkellä meidän huushollissamme toimii. Roskiin menee tosi vähän mitään. Semmoista epämääräistä menee, jota ei viitsi lähteä riipimään palasiksi jotta saisi muovin ja pahvin ja metallin erilleen, ja kovin likaista jota ei viitsi ruveta pesemään. Meillä on nyt isot kankaiset "tynnyrit" pahville, paperille, muoville ja panttipulloille. Sitten on kaapissa sangot metallille ja lasille ja pieni astia paristoille ynnä muulle sellaiselle. Sitten siellä on toki sangot seka- ja biojätteelle, joita tyhjennetään ulkona oleviin isoihin säiliöihin tarpeen mukaan (ja jäteauto tyhjentää ne kerran kahdessa viikossa). Useimpia kierrätyspöniköitä tarvitsee tyhjentää kerran parissa viikossa (kamat autoon, autolla lähimmälle kierrätysasemalle) paitsi panttipulloja vievät pojat rahantarpeen iskiessä. Ja paristoja ynnä muita viedään ehkä kerran vuodessa. Vanhoja vaatteita tulee perattua kaapeista myös noin vuosittain. Käyttökelpoinen menee Uffille tai Katulähetyksen laatikoihin, lumput myös Katulähetyksen laatikoihin. Onhan tuosta jonkin verran hommaa, mutta se on tosi tyydyttävää hommaa. Tuntee täyttävänsä velvollisuutensa eikä tavara jää olkapäitä painamaan, kuten se jää tarpeettomana kaapissa TAI jos sen heittää roskiin.
Onneksi asiat ovat jätepuolella kehittyneet huimasti viime aikoina.
Tämän sanottuani joudun tunnustamaan että huomenna ajamme Mustankorkean jäteasemalle peräkärryllisen sekalaista jätettä. Sain tyhjennettyä puuvajan 80-prosenttisesti (jääköön ne nurkassa olevat pilkotut laudat, vaikkei niitä koskaan poltettaisikaan) ja osa ulos heitetystä kamasta meni vain oikeille paikoilleen - suurin osa kuitenkin asettuu peräkärryyn ja sen jälkeen lavoille "käsitelty puu" ja "kuivajäte".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti