Jotenkin iso hitaus ja arkuus on ollut lähteä taas liikkeelle kotitoimistolta, ja mennä nysväämään omia pieniä juttujaan yliopistolle muiden sekaan. Minulla on nyt siis työtila huoneesta, jossa on yksi minulle tuttu intialainen mies sekä kaksi suomalaista naista, toinen tuttu, toinen ei. Tähän mennessä olen saanut kipattua työpisteelleni muutaman kassin tavaraa, mutta tänään päätin mennä ihan istumaan hetkeksi. Hetki kesti sen aikaa kun nuorimmaisen koulupäiväkin, eli sen aikana ehti järjestellä tavaransa, oikoa kynänsä, päivittää tietokoneensa ja säätää työtuolinsa. Ja puhua muutaman sanan huonekavereiden kanssa (typistynyt tällä viikolla yhteen intialaiseen), lounastaa puolison kanssa hyvää yliopistoruokaa, nähdä vähän mieltänostattavaa väitöstilaisuushermostuneisuutta ja moikkailla tuttuja käytävillä.
Ehkä minä mahdun sinne yliopistoelämäänkin, vielä vuodeksi. Sen verran kun siellä arkistossa-istumis-työltä ja elämän muulta touhulta ennättää olla. Ruoka on hyvää, seura on plussaa, eikä sekään haittaa että pitää oikeasti keskittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti