Desperon taru

Olemme lukeneet poikien kanssa iltasaduksi Kate DiCamillon kirjan Desperon taru (Kertomus hiirestä, prinsessasta, keitosta ja lankarullasta). (En voi linkittää kirja-arvosteluun, kun kaikki arvostelut olivat samannimiseen ja kirjaan pohjautuvaan animaatioon.) Oli harvinaisen koukuttava kirja. Itsekin totesi luvun lopussa, että on luettava seuraavakin. Pojista puhumattakaan… Elokuvaa en välttämättä näyttäisi nuorille lapsille, tarina on aika väkivaltaisen ja synkän oloinen tekstinäkin. Kirjassa kuitenkin lukijaa suoraan puhutteleva kertojanääni johdattelee lempeästi pahojen paikkojen yli. Ja loppu on erittäin kirkkaan onnellinen. Muitakin OLIPA HYVÄ –kirjoja on tullut luettua parin viime viikon aikana. Fred Vargasin Kuriton mies nurin ja Ursula Le Guinin Kahdesti haarautuva puu nimittäin.

Pihalla oli lunta 49cm. Kokonaan pehmeää tai kuuramaista. Taigalunta!