Villahousublues

Vuosi on taas pyörähtänyt siihen kohtaan, että huomenna menen pariksi tunniksi opettamaan talviasioita kansainväliselle biologiopiskelijajoukolle. (Tai menen jos olemme kaikki terveinä – tänään näyttää vielä hiukan harmaalta…) Vauva aikoi pärjätä sen aikaa isänsä kanssa. (Jos siis isänsä on terve…)

Liikkuvaisen lapsen kanssa kestovaippojen käyttö on hiukan haastavaa, ainakin jos ei ole investoinut moderneihin kuorihousuihin ja muihin. Kun käytössä ovat harsot ja villahousut, on vauvan huomio saatava kiinnitettyä johonkin siksi pariksikymmeneksi sekunniksi kun paketin tekeminen kestää. Tai sitten on opeteltava pukemaan harsot päälle seisovalle lapselle. Jotkut valittelevat sitä, että vaipat tippuvat konttaavan vauvan päältä pois. Me ei olla huomattu tätä, kunhan muistaa pukea bodypaidan villahousuja paikoillaan pitämään. Plussapuoli kasvavassa vauvassa on kestovaippamielessä se, että tuotokset ovat entistä kiinteämpiä eivätkä vaatteet siis likaudu juuri koskaan. Villahousujakin joutuu pesemään tosi harvoin. Pissaa tulee harvemmin vaikkakin suurempia määriä. Jos viitsii pitää vauvaa vaipanvaihtohetkellä joitakin minuutteja vaipatta (ja kuivata lattioita sen jälkeen), pärjää yhdellä vaipalla ainakin yhtä pitkään kuin pikkuvauvavaiheessa. Potta on tuossa jo esillä, mutta istuminen sillä ei kohta yhdeksänkuista vielä houkuta.

Ghana-projekti on päässyt siihen vaiheeseen, että luemme kesävaatteiden postimyyntikuvastoja, ja aiomme tilata väljiä ja vaaleita pitkähihaisia paitoja jo ensi talven tarpeiksi.