Vauveli kulkee kovaa vauhtia kohti 9kk-päiväänsä. Tässä lapsen iässä alkaa jännästi äiti irtautumaan vauvastaan, tai siis ainakin minä olen joka kerran alkanut. Tekee mieli syödä rauhassa ja vaikka lukea samalla. On kivaa kun vauva leikkii lattialla niin että voi itse vaikkapa istua sohvalla. Alkaa ajatella että se oikea töihin paluu syksyllä on hyvä juttu. Vauvaa antaa entistä mieluummin isän tai sisarusten hoitoon hetkeksi. Imetyksen loppukin alkaa häämöttää viimeisen kaarteen takaa. Ja etenkin alkaa katsella kalenteria sillä silmällä, että mihin väliin olisi järkevä mahduttaa pari rauhallista viikkoa unikoulua varten. Onhan se lämmin vauva mahan päällä ihana, ja keskellä yötä isän ja äidin välissä konttaamista ja suloista naukuvaa ääntä harjoitteleva myös, mutta omassa sängyssä ennustettavasta ajasta aamuun saakka nukkuvassa lapsessa on omat hyvät puolensa. Maaliskuussa! Maaliskuussa se tapahtukoon.
Olimme eilen kohta kuusivuotiaan kanssa hakemassa vesirokkorokotusta. Oli ylen määrin reipas. Viikonloppuna pidetään juhlia – meille tulevat ihme ja kumma mummi ja pappa koirineen, ja sunnuntaina muutama ikätoveri syömään pyramidikakkua (…).
Olympialaisetkin alkavat. Olen kuulemma edelleen muutaman viikon virallisesti vanhempainvapaalla, eli ajattelin tehdä minimaalisesti töitä, valvoa öisin olympialaisia katsoen ja olla päivällä nuulea ja pahantuulinen. Hauskaa olympialomaa kaikille! Kovin paljon en tosin viime aikoina ole työskennellyt, mutta joutaa näistä välillä työstetyistä ikivanhoista lumen tiheysaineistoistakin hetken levätä. Oletteko tienneet, että kolmenkymmenen vuoden keskiarvo Kittilän Pokan lumen tiheydelle aukealla maalla maaliskuussa on noin 222 kilogrammaa kuutiometrissä? Ja että sama kuusimetsässä on noin 214 kilogrammaa kuutiometrissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti